Huh, onpas ollut viikko! Bali on todellakin näyttänyt kuluneen viikon aikana meille parhaat puolensa ja olemme saaneet nähdä vuoristoa, vehreitä riisipeltoja ja vähän vedenalaistakin elämää. Koska tarinaa ja valokuvia on kertynyt enemmän kuin laki sallii, tarinan loppuosa tulee myöhemmin.
 |
| Riisiterasseja Jatiluwihissa |
 |
| Tapsa mietteliäänä kahvilla |
 |
Aapo ja Arttu retkeilemässä
|
Viime perjantaina lähdimme ensimmäisestä majoituksestamme Kerobokanista kohti pohjoisen Lovinaa. Vuokrasimme auton ja kuljettajan hoitamaan homman meidän puolestamme, joka on yleinen matkustusmuoto turistien keskuudessa. Tällä perhekoolla se on myös edullisin ja kätevin matkustusmuoto. Kuski oli aika nuori, eikä englanninkielen taito ollut ihan sitä luokkaa mitä olisi pitänyt, mutta selvisimme kyllä. Matkaa Seminyakin/Kerobokanin alueelta Lovinaan on suorinta reittiä alle 100 km, mutta meidän reitti kulki vähän mutkaisempaa kautta. Olin vihjannut tilausvaiheessa, että olisi kiva nähdä vähän maisemia ja erityisesti muinaiset Jatiluwihin riisiterassit matkan aikana.
Pitkää reittiä sitten myös kierrettiin ja parin tunnin ajelu venyi viiteen tuntiin, mutta kyllä se kannatti. Maaseutu viehättää erityisesti, kun se on täällä niin alkukantaista. Samoin maaseutukylät, joiden tiellä vilistää autojen ja mopojen lisäksi kukkoja, kanoja, vuohia, lehmiä ja paljon lapsia. Torvet soivat ja niin kaikki sujuvasti osaavat väistää saapuvaa kaaharia.
 |
Balilaismies peltotöissä
|
 |
Riisipellot sateisena hetkenä
|
Hiljaisena uinuvaan Lovinan kylään saavuimme myöhään iltapäivällä. Etelä-Balin hulinaan verrattuna Lovinassa ei ollut turisteja ollenkaan. Perhebungalowimme sijaitsi muutaman askeleen päässä merestä ja sinne löysivät välittömästi tiensä rannalla vaeltavat matkamuistomyyjät :) Ei se mitään, kovin hyvää asiakaskuntaa emme ole, mutta mukavaa juttuseuraa herroista kyllä sai. Ja lapset peliseuraa. Neljän päivän aikana Saara varsinkin tutustui moniin paikallisiin ja yksi rantamyyjistä, Putu, kävi päivittäin pelaamassa Saaran kanssa ennen auringonlaskua.
 |
Lovinan ranta hotellin kohdalta kun saavuimme perille
|
 |
Saara ottaa rennosti
|
 |
Se oli hai! Ja hän oli ajautunut rantaan.
|
 |
| Auringonlaskun kävelijät |
Uima-allas, tuo vanha, tuttu turvamme tylsien hetkien varalle oli tulevina päivinä tervetullut, sillä kun paikka on yhtä hiljainen kuin Lovina, ei sitä tekemistäkään ihan hirveästi ole. Televisiostakin näkyi vain suhinaa :) Kirjat olivat kovalla käytössä, samoin jalkapallo ja rantatennis-peli. Hotellin ravintolan lisäksi löysimme yhden hyvän kalaravintolan ihan vierestä, jossa parina iltana söimme älyttömän hyvää grillattua kalaa. Kaikki kalat olivat hinnaltaan vajaa 5 euroa kilo, joten ei käynyt kukkaron päälle. Muutama muu pariskunta oli majoittuneena kanssamme samaan hotelliin, mutta muuten Lovinan päivien aikana saimme seurata enimmäkseen paikallisten touhuja rannalla; uintia, kalastusta, nuorten ja lasten pelejä. Oikein mukavaa!
 |
Poikien pelit altaalla
|
 |
Päivän ohjelma ala Saara
|
 |
Lovinan rantaa
|
 |
Saaran ja uuden ystävän Putun pelihetki
|
 |
| Lovinan katukuvaa |
 |
| Paikallisten futispeli rannalla |
Ranta-alue Lovinassa on matala ja leveä, mutta paikoitellen aika roskainen. Hotellin edustalla oli kuitenkin ihan hyviäkin uimakohtia ja vesi oli kirkasta. Se mikä ihmisiä vetää Lovinaan, ovat delfiinit. Parinkymmenen minuutin venematkan päässä niitä näkee aamuisin useita parvia ja niitähän oli meidänkin lähdettävä katsomaan. Herätys 5.40 ja kuudelta olimme jo huoneen edustalla veneessä menossa kohti ulappaa. Aamu sarasti jo hieman, mutta ihanaa auringonnousua saatiin katsella vasta vähän myöhemmin. Koska delfiiniretket ovat suosittuja Lovinassa, emme olleet merellä yksin, vaan delfiiniparvi sai aina kintereilleen vähintään viisi venettä kun pistivät päänsä pinnan yläpuolelle. Luulisi, että pakostakin siinä nisäkäsparat häiriintyvät, mutta kumma kyllä viitsivät kuitenkin tulla veneiden lähistölle vuodesta ja aamusta toiseen. Aivan ihana kokemus, vaikka hirvittikin lähteä kapealla indonesialaisveneellä, mikä muistuttaa enemmän kanoottia kuin venettä, liikenteeseen. Pelastusliivitkin löytyivät ainakin melkein kaikille.
 |
Aapo veneen keulilla klo 6.00
|
 |
Muut unenpöppöröiset delfiinin bongaajat
|
 |
Kaunis aamun sarastus ja muut veneilijät
|
 |
Balilainen vene
|
 |
Delfiinit aamu-uinnilla
|
Lovinasta jäi päällimmäisenä mieleen siis ihana rauha, mahtavat ihmiset, hyvä ruoka ja delfiiinit.
Lovinasta matka jatkui Amedin rannikolle, josta tulee tekstiä myöhemmin!
