perjantai 8. heinäkuuta 2011

Reissun viimeiset päivät ja kotiinpaluun ihanuus

Saara ihmettelee liikenneruuhkaa Bangkokissa
Mitäs kaikkea sitten vielä tapahtui? Phuketissa paistattelimme päivää jo tutuksi käyneeseen tapaan ja seurustelimme myös samassa hotellissa majoittuneiden suomalaisten kanssa. Olin kuin iilimatona heidän kimpussaan - niin mukavalta tuntui jutella suomalaisten kanssa pitkästä aikaa! Säät olivat myös kaikkien jäljellä olevien päivien ajan loistavat. Paremmat kuin huhti-toukokuussa, jolloin oli liian kuumaa ja enemmän sateitakin.

Matala sesonki näkyi myös ostosten teossa ja ruokailuissa. Talviaikaan ryöstöhintoja tarjoavat katukauppiaat joutuivat nyt tinkimään hintansa niin alas kuin mahdollista ja ruokapaikoissa oli kova kilpailu harvoista asiakkaista ja hinnat oli jopa puolitettu talvikauden hinnoista. Kerrassaan mainio ajankohta matkailla Phuketissa siis!

Biljardihai työssänsä Phuketin yössä
Ja tässä toinen.
Viimeisenä Phuketin päivänä Saara sai
kauan toivomansa letit päähän
Sunnuntaina 26.6. hyvästelimme Phuketin ja siirryimme jo Bangkokiin odottamaan kotilentoa. Tunnelma ei ollut kuitenkaan niin haikea kuin voisi kuvitella, vaan kyllä koko perhe odotti jo innolla kotiinpaluuta. Kaksi päivää Bangkokissa meni lähinnä viimehetken shoppailuja tehden. Kantamukset eivät kuitenkaan liiaksi kasvaneet, vaan jatkoimme maltillisella linjalla edelleen :)

Tylsistyneet shoppailijat ja tv:n tuijotus
Uhrialttari Bangkokin vilinän keskellä
Bangkokin maanantailiikennettä Silomilla
Tiistaina 28.6. heräsimme vihdoin kauan odotettuun aamuun. Lapset olivat hyvinkin jännittyneitä odottaessaan lentokentälle siirtymistä, mutta itselleni tuleva paluulento tuntui olevan taas yksi lento muiden joukossa. Perhoset eivät kutittaneetkaan vatsassa, vaan lähtö tuntui luontevalta ja tavalliselta.

Kotimatka alkaa Suvarnabhumin kentältä
Kohta lähdetään :)
Onneksi lento lähti jo aamupäivällä ja vaikka edessä olikin pitkä rupeama, niin silti olimme tyytyväisiä, ettei tarvinnut hortoilla missään enää yhtään kauempaa. Air Berliniltä olimme bonganneet halvimmat yhdensuuntaiset lentoliput huhtikuussa, joten se tiesi mutkaa lentomatkaan Berliinin kautta. 11 tuntia Saksaan meni kuitenkin kohtuullisen jouhevasti ja Berliinissä saimmekin nauttia muutaman tunnin ihanaa, aurinkoista ja lämmintä ulkoilmaa jäätelöiden ja saksalaisen oluen kera :) Kaikki lennot olivat ajallaan ja kotimaan kamaralle laskeuduttiin heti puolenyön jälkeen 29.6. Rupesi jo aikaeron takia vähän väsyttämäänkin viime metreillä, sillä oli tullut valvottua jo noin 20 tuntia putkeen. Myös lapsilla :).

Maailmanmatkaaja pysähdyksellä Berliinissä.
Väsynyttä miesmatkustajaa rivissä
Näin 8 kuukautta kestänyt retki päättyi ja koko perhe saatiin tytyyväisenä ja ehjin nahoin kotiin! Karjalanpiirakat, ruisleivät, uudet perunat, grillailut ja sauna saatiin maistella ja kokea heti ensimmäisenä kotipäivänä. Samoin upea sää, joka sopi meille hyvin, kun vaatetustakaan ei ollut olemassa kuin lyhytlahkeisena. Sen verran tottuneita taisimme olla riisiruokiin puolen vuoden puputtamisen jälkeen, että Artulla ei uudet perunat halunneet vatsassa pysyä ;)

Oma koti kullan kallis ja ihanan puhtaana ja hyväkuntoisena se meitä odottikin vuokralaisten jäljiltä! Ja vielä etuajassa niin, että pääsimme tutustumaan paikkoihin heti paluupäivänä.

Kun saan oman nettiyhteyden kuntoon, niin laitan vielä joitain ajatuksia matkanteosta tänne blogiin muiden vastaavaa suunnittelevien pohdiskeltavaksi.

Nyt nautitaan ihanasta Suomen kesästä, ystävistä ja keittiöremontista!

Sen pituinen se.

Eikun postia avaamaan...
Nyt naatitaan Suomen kesästä!

We are back!

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Singapore - Kuala Lumpur - Phuket (kyllä, taas!)

Balilta matka kävi Singaporeen yön pimeinä tunteina. Tämä oli meidän perheelle neljäs visiitti tähän siistiin ja vehreään, trooppiseen kaupunkiin.

Singapore

Vilkas Bugis Streetin ostoskuja
Ensimmäiseksi yöksi olimme varanneet saman hotellin kuin viimeksikin, koska se oli halpa ja kätevän matkan päässä kentältä. Geylangin kaupunginosa muuttuu öisin punaisten lyhtyjen alueeksi, mutta se ei meitä haitannut, kun suhautimme matkan nopeasti ovelta ovelle. Seuraavana aamuna katukahvilassa nautitun paahtoleipäaamiaisen jälkeen hyppäsimme bussiin ja siirryimme Bugisin alueelle, josta olimme varanneet huoneen seuraavaksi yöksi. Bugis osoittautui mukavaksi ja vilkkaaksi ostosalueeksi ja hotellikin oli ihan oikea hotelli ja hintansa väärtti, vaikka noin yleisesti ottaen Singaporessa saakin maksaa hotelliöistä aivan liikaa... Kulkuyhteydet olivat täälläkin erinomaiset ja hyppäsimme Bugisista metroon ja kohti eläintarhaa.

Tikrut lepäilemässä
Singapore Zoon reservaattialuetta
Kengut odottelemassa ruoka-aikaa

Eläintarhassa olemme käyneet kerran aiemmin, mutta koska siitä on aikaa jo reilut 5 vuotta, niin oli aika verestää muistoja. Näin pienessä maassa tunnin matka eläintarhaan tuntuu kohtuuttoman pitkältä metron ja bussin kanssa, mutta helppoa se on silti. Singapore Zoo on aivan upea alue ja siellä on ilo käydä, sillä eläimillä on siellä hyvin luonnonmukaiset olosuhteet ja suuret tilat liikkua. Jotkut eläimet saavat liikkua omilla reviireillään ihan vapaasti, kuten jotkut apinat ja krokotiilit vaanivat kulkusiltojen alla olevassa joessa. Kengurut loikkivat ihmisten keskellä ja monia elämiä saa syöttää järjestettyinä syöttöajankohtina. Kuulemamme mukaan myös pimeän aikaan järjestettävä Night Safari on mahtava, mutta jospa sitten seuraavalla kerralla olisi sen vuoro.

Leopardi käänsi selkänsä...
Lisää pilkkukavereita liikenteessä
... ja näitä ihania raidallisia suosikkejani :)
Oli jo ilta kun pääsimme eläintarhasta takaisin hotellille. Loppuilta menikin selvitellessä netistä, että miten pääsemme seuraavana päivänä kätevimmin bussilla Malesiaan ja Kuala Lumpuriin.

Aamupalan jälkeen lähdin metsästämään meille bussilippuja kävelymatkan päässä sijaitsevasta Golden Mile Complexista, mistä lähtee monia pitkän matkan busseja Malesiaan ja Thaimaahan. Ensimmäiset firmat tarjosivat eioota kaikille sunnuntain lähdöille, mutta vartin päästä liput olivat jo kourassa ja bussimatka ja maan vaihto edessä vielä samana iltapäivänä.

Kuala Lumpur

Kahvitauko Malesian puolella ja kymmenet muut
KL-Singapore-väliä matkaavat bussit
Kolmelta lähdimme matkaan leveäpenkkisellä bussilla, joita Aasiassa on paljon pitkän matkan linjoilla. Neljän penkin sijaan yhdellä rivillä on 3 leveämpää penkkiä ja penkit saa liki makuuasentoon. Ihan mukavaa matkustusta siis. Tunnin kuluttua olimme jo Malesian rajalla, mutta kokonaisuudessaan rajahässäköiden a yhden kahvipysähdyksen kanssa matkaan tuhrautui aikaa 6 tuntia ja niinpä oli taas ilta kun kolkuttelimme hotellin ovea Kuala Lumpurin Bukit Bintangilla.

Seuraavat päivät oli pyhitetty ainoastaan kaupungilla, kaupoissa ja ostoskeskuksissa pyörimiseen, sillä oli tarkoitus katsella vihdoin jotain ostettavaa kotiinpaluuta ajatellen. Bukit Bintang ja sen kaupat ja ostarit tuli koluttua; Beryaja Times Square, Lot 10, Sungei Wang, Pavillion ja mitänäitänyton... Lisäksi kävimme meille uudessa Mid Valley Megamallissa lyhyen junamatkan päässä. Eipä kummoisempia ostettu, mutta itse löysin uudet silmälasit, jotka sai jo tunnin odotuksen jälkeen noutaa.

Jotkut elokuvakuvaukset olivat käynnissä niin kaupungilla ainakin kahtena päivänä ja eri paikoissa. Luulen, että samaa filmiä kuvattiin, sillä päähenkilö näytti samalta. Välillä henkilö juoksi työmiehen haalarissa autoa kiinni Bukit Bintangilla ja toisena päivänä kuvattiin ampumiskohtausta ja katolta hyppäystä Mid Valleyssa. Oli selvästi aasialainen elokuva kyseessä, joten tuskinpa tulee ikinä vastaan valmiina tuo pätkä...

KL, Bukit Bingtang ja edessä osa kuvausryhmää,
joka pisti kaupungin sekaisin
Pikkuwokit wälipalaksi shoppailujen lomassa
Neljä päivää Kuala Lumpurissa meni nopeasti ja mietimme kuumeisesti, että minne pitäisi mennä ja mitä tehdä. Mietinnässä oli Malesian omia lomasaaria, Vietnamia, Laosia ja Thaimaatakin. Mikään ei enää oikein innostanut... Kun pohdinnasta ei tullut selkoa, niin lähdimme lopulta hotellistamme vailla tietoa seuraavasta kohteesta. Lapsien loputtomaan kyselyyn ei tullut taaskaan vastauksia, mutta näihin on jo totuttu ja molemmin puolin kestetty. Eniten esitetyin kysymys matkalla on ollut: "Onko seuraavassa hotellissa uima-allas?". :)

Monorail vei meidät Sentralin asemalle, josta otimme tutun ja hitaan lentokenttäbussin Air Asian halpaterminaaliin. Matkalla virinneiden lisäpohtimisten seurauksena kysyimme lipputiskiltä hintoja ja lippuja seuraavalle lennolle Phuketiin, jotka oli aiemmin havaittu edullisimmiksi vaihtoehdoksi. Hintavertailujen jälkeen jouduimme vaihtamaan vielä lentokenttää KLIA:n kansainväliselle kentälle ja parin tunnin päästä olimmekin jo matkalla Phuketiin Malaysia Airlinesin siivin!

Se on menoo taas!
Phuket

Phuket ei ollut missään nimessä meidän toivelistalla, sillä onhan täällä vietetty aikaa kyllästymiseen asti. Mutta kyllä nyt vaan tuntuu siltä, että oikeaan paikkaan tulimme kuitenkin lomamme viimeiset viikot viettämään :) Ruokaa oli jo ikävä, vaikka erilaisia riisipöperöitä onkin syöty kohta jo puoli vuotta. Pari ensimmäistä yötä vietettiin Phuketin vilkkaimmassa paikassa Patong Beachilla, joka ei ole näin kesäkuussa ollenkaan vilkas. Lauantaina vaihdoimme maisemaa Kata Beachille ja ainakin muutama yö ollaan vielä tässä ihanassa majapaikassamme, jossa uima-altaaseen saa hypätä suoraan omalta terassilta. Oikea lastan unelmapaikka ja hintakin on näin matalan sesongin aikaan naurettavan halpa. Aurinko on paistanut, eikä vettä ole tullut, mutta meri on kuitenkin hurja näin monsuuniaikaan. Täällä näimme myös eilen pitkästä aikaa suomalaisia, joita ei olekaan tullut vastaan tasan kahteen kuukauteen. Viimeinen kontakti ja näköhavainto oli Erikan ja Hessun vierailu huhtikuun puolivälissä.

Kata Lucky Villas ja terassitunnelmaa

Talvisin niin tyyni ja turkoosi Katan ranta on enää vain turkoosi
Näin on näreet! Mutta onneksi säyseämpiäkin
lippuja löytyy ja uimaan pääsee.
Että semmoista täällä. Lähtölaskenta on kuitenkin alkanut ja yöunissa Suomi kummittelee jo kovasti. Ladataan nyt viimeiset aurinkoenergiat kuitenkin vielä ennen kotiinpaluuta!

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Sinne tänne Balilla - Amedin rannikko, Ubud ja Sanur

Kun nyt ehti viikko vierähtää edellisestä tekstistä, niin laitetaan kaikki loput balistelut samaan pakettiin!

Mamma-apina lapsosten kanssa Ubudin Monkey Forestissa

Amed


Lovinasta lähdimme siis taas auton ja kuljettajan voimin muutaman tunnin etapille kohti Amedin rannikkoa. Kilometrejä ei varmasti paljoa tule, mutta kyllä ovat nämä balilaiset tiet aikamoisia ja ajaminen kestää ja kestää ja pomppii ja pomppii. Ainakin tuolla syrjäkylillä. Tiet ovat sen verran kapeat, että ohittaminen on paikoin todella hankalaa, vaikka vastaan ei tulisikaan ketään. Ei vain meinaa mahtua ohi.

Matka Amediin ei tarjonnut juuri mitään erityistä nähtävää, paitsi paljon paikallisia kyliä ja merenrantaa. Ei pysähdytty edes valokuvaamaan yhtään kertaa matkan aikana. Amedin rannikolle saavuttaessa maisemiin liittyy tulivuoria, mm. Balin korkein tulivuori Mount Agung (3142m). Maisema kävi karummaksi, rannikko jylhemmäksi ja kivisemmäksi, vesi kirkkaammaksi, tie kapeammaksi ja ihmiset köyhemmiksi. Itä-Balin alue on saaren köyhintä ja paikalle saavuttuamme huomaamme myöskin, että alue on hiljaisinta kuin missään muualla tähän mennessä.

Ihana pikkukatti

Amedin maisemia
Takana siintää Mt Agungin tulivuori
Pilvet roikkuvat alhaalla
Kukko jyväapajilla

Gekkoakin nauratti
Balilainen soittopeli

Majoituksen olimme varanneet etukäteen, mutta sitähän ei vastaanoton pojat tienneet, sillä varausta ei löytynyt mistään. Muutenkin tunnelma oli sellainen, että meinasin karata paikalta alkumetreillä viereiseen, hienompaan hotelliin. Englanti oli heikkoa ja muutenkin meno outoa. Saimme kuitenkin pian kaksi huonetta, niin kuin olin varannutkin. Eipä hotellissa juuri muita asukkaita ollutkaan, joten ei ihme, että aiheutimme pientä säpinää vastaanotossa :) Huoneet olivat siistit ja isot, merinäkymät terassilta ja kaikki muutenkin kohdallaan.

Hotellin edustalla meri oli kivinen, mutta vesi kirkas. Vuokrasimme heti käyttöömme snorklausvehkeet seuraavaa päivää varten. Ensimmäisenä päivänä lapset harjoittelivat altaassa snorkkelien käyttöä. Ennen kuin ehdin mitään sanoa, Aapo ehti sukeltamaan pohjaan snorkkelit suulla ja tuli tietysti pian paniikissa pintaan suu täynnä vettä. Ensimmäinen kokeilu ei siis sujunut kovin miellyttävästi ja vaatikin aikamoista painostusta, jotta uskalsi vielä uudelleen laittaa maskit naamalle.

Snorkkelisetä
Sukellusharjoitukset altaalla
Naapurihotellillakin oli kiva allas :)
Arttu, merten valtias
Seuraava päivä meni snorklauksissa ja monelaista kivaa nähtiin merenpohjassa. Arttu ja Saara olivat lajissa tosi mestareita ja olisivat olleet meressä vaikka kuinka pitkään.

Illalla lähistöltä löytyi ihan muutama ruokapaikka, jossa saatiin murua rinnan alle. Poikkeuksetta olimme ainoat asiakkaat kaikissa paikoissa kaikkina aikoina. Paikalliset sanoivat, että ei ole paljon turisteja näkynyt, mutta odottivat silti toiveikkaina heinä-elokuuta, jolloin on paras sesonki. Kuitenkin olivat sitä mieltä, että viime vuonna oli paljon vilkkaampaa ympäri saarta. Eniten Balilla on australialaisia turisteja ja ainakin meille on tullut seuraavaksi eniten vastaan hollantilaisia. Hollantilaiset ovat saarelle turismin tuoneetkin melkein sata vuotta sitten, joten siinä varmaan syy.

Snorklailujen jälkeisenä päivänä vuokrasimme pari mopoa ja lähdimme kiertelemään lähiympäristöä. Aivan hulppeita maisemia tuli vastaan ja täytyy sanoa, että paljon olisi jäänyt näkemättä ilman tuota ajelua. Hinta oli alle 5 euroa kahdesta moposta päiväksi ja kypärätkin löytyivät kaikille. Näin hiljaisilla seuduilla mopon kanssa uskalsi liikkua ihan hyvin.

Moporetken satoa
Mammakin hyppäsi mopon puikkoihin
Juomatauko
Tuhannen ja yhden veneen ranta
Ubud


Perjantaina olimme taas varanneet kyydin maisemareittiä pitkin kohti Ubudin kulttuurikaupunkia, joka sijaitsee sisämaassa. Matkalla pistäydyimme Balin suurimmassa ja tärkeimmässä temppelissä, Pura Besakihissa, joka on rakennettu Mount Agungin rinteeseen. Sarongit päälle ja kiertelemään.

Pura Besakih

Hameporukat liikenteessä

Lapsia kiinnosti liukuleikit temppeliä enemmän...
Pura Besakihin jälkeen jatkoimme autolla vuoristoisia kinttupolkuja pitkin Lake Baturin reunamia myötäillen, mutta päätimme jättää käymättä sen rannalle rakennettuun turistikompleksiin. Kuskeilla kun on tapana viedä asiakkaat aina samoihin, kalliisiin ravintoloihin syömään, jossa kuskit itse saavat ilmaiset välipalat. Amedissa oli rahatkin käyneet vähiin, kun pankkiautomaatteja ei ollut lähimmän 45 minuutin ajomatkan päässä.

Yhteensä teimme kuitenkin noin 5 tunnin ajelun ennen kuin pääsimme perille Ubudiin.

Ubudissa meillä oli varattuna majoitus kahdeksi yöksi ja se meni nopeasti. Majoituksemme sijaitsi ihanan rauhallisella sijainnilla, mutta silti vain 5 minuutin kävelyn päässä keskustan ostoskadulta. Kävelyreitti kulki läpi Monkey Forestin, joka on kaupungin nähtävävyys. Apinat kulkivat valtoimenaan myös meidän kävelypolulla.

Apinalle tuli jano
Monkey Forest
Banaanien perässä
Ubud on kaupunki, jossa käsityöläisyys ja kulttuuri kukoistaa ja pienet putiikit tarjoavat mukavaa ajanvietettä ainakin aikuisille (tai ainakin naisille :)). Hopeaa, koruja, vaatteita, puutöitä, tauluja, gallerioita, kahviloita, ravintoloita - kaikki kätevästi käveltävässä kaupungin keskustassa. Taas ihan toisentyyppinen balilainen kaupunki. Ja monille paikka on tätänykyä tuttu myös elokuvasta ja kirjasta Eat Pray Love - omaa tietä etsimässä, jossa Elisabeth Gilbert seikkailee poppamiehen opetuksessa.

Tyypillinen balilainen ovi
Ei naurattais, jos lapset pistäis tämän asetelman hyrskyn myrskyn!
Basaaritunnelmaa Ubudissa
Me käytimme aikamme tyystin kävelyyn ja putiikeissa pyörimiseen Monkey Forest Roadilla. Kaupoissa ei ole tullut liiemmin tällä reissulla aikaa vietettyä. Ostokset olivat vaatimattomat, mutta mukavaa ajankulua kuitenkin. Manikyyrit Saaralle ja jäätelöä ja pannukakkuja kaikille.

Mukava kaupunki myös lasten kanssa parin yön visiitille!

Sanur

Sunnuntaina taas auto ja ukko alle ja kohti Balin viimeistä kohdetta: Sanurin rantakylää. Valitsimme paikan sen perusteella, että ensimmäisessä majoituspaikassa tapaamamme hollantilainen perhe vietti täällä toisen lomaviikkonsa ja he suosittelivat meille paikkaa.

Perinteinen turistialue, etten sanoisi. Ranta-alue on parasta Balilla tähän mennessä, joskaan Balin rannat eivät vedä vertoja Thaimaan rannoille. Aaltoja ei oikeastaan ole, eikä myöskään surffareita. Vesi on kohtuullisen turkoosia, hiekka vaaleaa ja aurinkotuolipotilaita pötköttelee koko rannan matkalta. Mukavaa on se, että täällä on helppo kävellenkin liikkua, sillä Sanurissa on ihan oikeat jalankulkuväylät ja rannallakin kulkee 4km:n matkalla kunnollinen kävelyreitti. Pyöräilykin on mahdollista ja niitä vuokrataankin paljon. Ravintoloita ja krääsäkauppoja on paljon ja kokeilunhaluisille löytyy myös ruokatori, jossa voi syödä ne halvimmat, suurimmat ja parhaimmat sapuskat. Tästä onneksi saatiin vinkki myös hollantilaisilta ja nyt on ruokatorille laahustettu harva se ilta :)

Sanurin rantapromenadia
Sanur Beach
Ruokatorilla seurataan tiiviisti banaanipannukakun tekoa
Niin kiva kuin paikka onkin, niin millään ei vaan enää pysty nauttimaan tästä kaikesta. Ja ainakin omalta osaltani voin sanoa, että oli kyllä elämäni pisimmät 5 päivää täällä Sanurissa. Bali itsessään on ollut oikein monipuolinen matkakohde.

Meneillään on viimeiset tuntimme Balilla ja pimeän tultua lähdemme lennolle, joka vie meidät takaisin Singaporeen. Pari yötä siellä ja olisikohan sitten aika taas vierailla suosikkikaupungissamme Kuala Lumpurissa?