Singapore - Kuala Lumpur - Phuket (kyllä, taas!)

Balilta matka kävi Singaporeen yön pimeinä tunteina. Tämä oli meidän perheelle neljäs visiitti tähän siistiin ja vehreään, trooppiseen kaupunkiin.

Singapore

Vilkas Bugis Streetin ostoskuja

Ensimmäiseksi yöksi olimme varanneet saman hotellin kuin viimeksikin, koska se oli halpa ja kätevän matkan päässä kentältä. Geylangin kaupunginosa muuttuu öisin punaisten lyhtyjen alueeksi, mutta se ei meitä haitannut, kun suhautimme matkan nopeasti ovelta ovelle. Seuraavana aamuna katukahvilassa nautitun paahtoleipäaamiaisen jälkeen hyppäsimme bussiin ja siirryimme Bugisin alueelle, josta olimme varanneet huoneen seuraavaksi yöksi. Bugis osoittautui mukavaksi ja vilkkaaksi ostosalueeksi ja hotellikin oli ihan oikea hotelli ja hintansa väärtti, vaikka noin yleisesti ottaen Singaporessa saakin maksaa hotelliöistä aivan liikaa... Kulkuyhteydet olivat täälläkin erinomaiset ja hyppäsimme Bugisista metroon ja kohti eläintarhaa.

Tikrut lepäilemässä

Singapore Zoon reservaattialuetta

Kengut odottelemassa ruoka-aikaa

Eläintarhassa olemme käyneet kerran aiemmin, mutta koska siitä on aikaa jo reilut 5 vuotta, niin oli aika verestää muistoja. Näin pienessä maassa tunnin matka eläintarhaan tuntuu kohtuuttoman pitkältä metron ja bussin kanssa, mutta helppoa se on silti. Singapore Zoo on aivan upea alue ja siellä on ilo käydä, sillä eläimillä on siellä hyvin luonnonmukaiset olosuhteet ja suuret tilat liikkua. Jotkut eläimet saavat liikkua omilla reviireillään ihan vapaasti, kuten jotkut apinat ja krokotiilit vaanivat kulkusiltojen alla olevassa joessa. Kengurut loikkivat ihmisten keskellä ja monia elämiä saa syöttää järjestettyinä syöttöajankohtina. Kuulemamme mukaan myös pimeän aikaan järjestettävä Night Safari on mahtava, mutta jospa sitten seuraavalla kerralla olisi sen vuoro.

Leopardi käänsi selkänsä...

Lisää pilkkukavereita liikenteessä

... ja näitä ihania raidallisia suosikkejani :)

Oli jo ilta kun pääsimme eläintarhasta takaisin hotellille. Loppuilta menikin selvitellessä netistä, että miten pääsemme seuraavana päivänä kätevimmin bussilla Malesiaan ja Kuala Lumpuriin.

Aamupalan jälkeen lähdin metsästämään meille bussilippuja kävelymatkan päässä sijaitsevasta Golden Mile Complexista, mistä lähtee monia pitkän matkan busseja Malesiaan ja Thaimaahan. Ensimmäiset firmat tarjosivat eioota kaikille sunnuntain lähdöille, mutta vartin päästä liput olivat jo kourassa ja bussimatka ja maan vaihto edessä vielä samana iltapäivänä.

Kuala Lumpur

Kahvitauko Malesian puolella ja kymmenet muut
KL-Singapore-väliä matkaavat bussit

Kolmelta lähdimme matkaan leveäpenkkisellä bussilla, joita Aasiassa on paljon pitkän matkan linjoilla. Neljän penkin sijaan yhdellä rivillä on 3 leveämpää penkkiä ja penkit saa liki makuuasentoon. Ihan mukavaa matkustusta siis. Tunnin kuluttua olimme jo Malesian rajalla, mutta kokonaisuudessaan rajahässäköiden a yhden kahvipysähdyksen kanssa matkaan tuhrautui aikaa 6 tuntia ja niinpä oli taas ilta kun kolkuttelimme hotellin ovea Kuala Lumpurin Bukit Bintangilla.

Seuraavat päivät oli pyhitetty ainoastaan kaupungilla, kaupoissa ja ostoskeskuksissa pyörimiseen, sillä oli tarkoitus katsella vihdoin jotain ostettavaa kotiinpaluuta ajatellen. Bukit Bintang ja sen kaupat ja ostarit tuli koluttua; Beryaja Times Square, Lot 10, Sungei Wang, Pavillion ja mitänäitänyton... Lisäksi kävimme meille uudessa Mid Valley Megamallissa lyhyen junamatkan päässä. Eipä kummoisempia ostettu, mutta itse löysin uudet silmälasit, jotka sai jo tunnin odotuksen jälkeen noutaa.

Jotkut elokuvakuvaukset olivat käynnissä niin kaupungilla ainakin kahtena päivänä ja eri paikoissa. Luulen, että samaa filmiä kuvattiin, sillä päähenkilö näytti samalta. Välillä henkilö juoksi työmiehen haalarissa autoa kiinni Bukit Bintangilla ja toisena päivänä kuvattiin ampumiskohtausta ja katolta hyppäystä Mid Valleyssa. Oli selvästi aasialainen elokuva kyseessä, joten tuskinpa tulee ikinä vastaan valmiina tuo pätkä...

KL, Bukit Bingtang ja edessä osa kuvausryhmää,
joka pisti kaupungin sekaisin

Pikkuwokit wälipalaksi shoppailujen lomassa

Neljä päivää Kuala Lumpurissa meni nopeasti ja mietimme kuumeisesti, että minne pitäisi mennä ja mitä tehdä. Mietinnässä oli Malesian omia lomasaaria, Vietnamia, Laosia ja Thaimaatakin. Mikään ei enää oikein innostanut... Kun pohdinnasta ei tullut selkoa, niin lähdimme lopulta hotellistamme vailla tietoa seuraavasta kohteesta. Lapsien loputtomaan kyselyyn ei tullut taaskaan vastauksia, mutta näihin on jo totuttu ja molemmin puolin kestetty. Eniten esitetyin kysymys matkalla on ollut: "Onko seuraavassa hotellissa uima-allas?". :)

Monorail vei meidät Sentralin asemalle, josta otimme tutun ja hitaan lentokenttäbussin Air Asian halpaterminaaliin. Matkalla virinneiden lisäpohtimisten seurauksena kysyimme lipputiskiltä hintoja ja lippuja seuraavalle lennolle Phuketiin, jotka oli aiemmin havaittu edullisimmiksi vaihtoehdoksi. Hintavertailujen jälkeen jouduimme vaihtamaan vielä lentokenttää KLIA:n kansainväliselle kentälle ja parin tunnin päästä olimmekin jo matkalla Phuketiin Malaysia Airlinesin siivin!

Se on menoo taas!

Phuket

Phuket ei ollut missään nimessä meidän toivelistalla, sillä onhan täällä vietetty aikaa kyllästymiseen asti. Mutta kyllä nyt vaan tuntuu siltä, että oikeaan paikkaan tulimme kuitenkin lomamme viimeiset viikot viettämään :) Ruokaa oli jo ikävä, vaikka erilaisia riisipöperöitä onkin syöty kohta jo puoli vuotta. Pari ensimmäistä yötä vietettiin Phuketin vilkkaimmassa paikassa Patong Beachilla, joka ei ole näin kesäkuussa ollenkaan vilkas. Lauantaina vaihdoimme maisemaa Kata Beachille ja ainakin muutama yö ollaan vielä tässä ihanassa majapaikassamme, jossa uima-altaaseen saa hypätä suoraan omalta terassilta. Oikea lastan unelmapaikka ja hintakin on näin matalan sesongin aikaan naurettavan halpa. Aurinko on paistanut, eikä vettä ole tullut, mutta meri on kuitenkin hurja näin monsuuniaikaan. Täällä näimme myös eilen pitkästä aikaa suomalaisia, joita ei olekaan tullut vastaan tasan kahteen kuukauteen. Viimeinen kontakti ja näköhavainto oli Erikan ja Hessun vierailu huhtikuun puolivälissä.

Kata Lucky Villas ja terassitunnelmaa

Talvisin niin tyyni ja turkoosi Katan ranta on enää vain turkoosi

Näin on näreet! Mutta onneksi säyseämpiäkin
lippuja löytyy ja uimaan pääsee.

Että semmoista täällä. Lähtölaskenta on kuitenkin alkanut ja yöunissa Suomi kummittelee jo kovasti. Ladataan nyt viimeiset aurinkoenergiat kuitenkin vielä ennen kotiinpaluuta!

Sinne tänne Balilla - Amedin rannikko, Ubud ja Sanur

Kun nyt ehti viikko vierähtää edellisestä tekstistä, niin laitetaan kaikki loput balistelut samaan pakettiin!

Mamma-apina lapsosten kanssa Ubudin Monkey Forestissa

Amed

Lovinasta lähdimme siis taas auton ja kuljettajan voimin muutaman tunnin etapille kohti Amedin rannikkoa. Kilometrejä ei varmasti paljoa tule, mutta kyllä ovat nämä balilaiset tiet aikamoisia ja ajaminen kestää ja kestää ja pomppii ja pomppii. Ainakin tuolla syrjäkylillä. Tiet ovat sen verran kapeat, että ohittaminen on paikoin todella hankalaa, vaikka vastaan ei tulisikaan ketään. Ei vain meinaa mahtua ohi.

Matka Amediin ei tarjonnut juuri mitään erityistä nähtävää, paitsi paljon paikallisia kyliä ja merenrantaa. Ei pysähdytty edes valokuvaamaan yhtään kertaa matkan aikana. Amedin rannikolle saavuttaessa maisemiin liittyy tulivuoria, mm. Balin korkein tulivuori Mount Agung (3142m). Maisema kävi karummaksi, rannikko jylhemmäksi ja kivisemmäksi, vesi kirkkaammaksi, tie kapeammaksi ja ihmiset köyhemmiksi. Itä-Balin alue on saaren köyhintä ja paikalle saavuttuamme huomaamme myöskin, että alue on hiljaisinta kuin missään muualla tähän mennessä.

Ihana pikkukatti

Amedin maisemia

Takana siintää Mt Agungin tulivuori

Pilvet roikkuvat alhaalla

Kukko jyväapajilla

Gekkoakin nauratti

Balilainen soittopeli

Majoituksen olimme varanneet etukäteen, mutta sitähän ei vastaanoton pojat tienneet, sillä varausta ei löytynyt mistään. Muutenkin tunnelma oli sellainen, että meinasin karata paikalta alkumetreillä viereiseen, hienompaan hotelliin. Englanti oli heikkoa ja muutenkin meno outoa. Saimme kuitenkin pian kaksi huonetta, niin kuin olin varannutkin. Eipä hotellissa juuri muita asukkaita ollutkaan, joten ei ihme, että aiheutimme pientä säpinää vastaanotossa :) Huoneet olivat siistit ja isot, merinäkymät terassilta ja kaikki muutenkin kohdallaan.

Hotellin edustalla meri oli kivinen, mutta vesi kirkas. Vuokrasimme heti käyttöömme snorklausvehkeet seuraavaa päivää varten. Ensimmäisenä päivänä lapset harjoittelivat altaassa snorkkelien käyttöä. Ennen kuin ehdin mitään sanoa, Aapo ehti sukeltamaan pohjaan snorkkelit suulla ja tuli tietysti pian paniikissa pintaan suu täynnä vettä. Ensimmäinen kokeilu ei siis sujunut kovin miellyttävästi ja vaatikin aikamoista painostusta, jotta uskalsi vielä uudelleen laittaa maskit naamalle.

Snorkkelisetä

Sukellusharjoitukset altaalla

Naapurihotellillakin oli kiva allas :)

Arttu, merten valtias

Seuraava päivä meni snorklauksissa ja monelaista kivaa nähtiin merenpohjassa. Arttu ja Saara olivat lajissa tosi mestareita ja olisivat olleet meressä vaikka kuinka pitkään.

Illalla lähistöltä löytyi ihan muutama ruokapaikka, jossa saatiin murua rinnan alle. Poikkeuksetta olimme ainoat asiakkaat kaikissa paikoissa kaikkina aikoina. Paikalliset sanoivat, että ei ole paljon turisteja näkynyt, mutta odottivat silti toiveikkaina heinä-elokuuta, jolloin on paras sesonki. Kuitenkin olivat sitä mieltä, että viime vuonna oli paljon vilkkaampaa ympäri saarta. Eniten Balilla on australialaisia turisteja ja ainakin meille on tullut seuraavaksi eniten vastaan hollantilaisia. Hollantilaiset ovat saarelle turismin tuoneetkin melkein sata vuotta sitten, joten siinä varmaan syy.

Snorklailujen jälkeisenä päivänä vuokrasimme pari mopoa ja lähdimme kiertelemään lähiympäristöä. Aivan hulppeita maisemia tuli vastaan ja täytyy sanoa, että paljon olisi jäänyt näkemättä ilman tuota ajelua. Hinta oli alle 5 euroa kahdesta moposta päiväksi ja kypärätkin löytyivät kaikille. Näin hiljaisilla seuduilla mopon kanssa uskalsi liikkua ihan hyvin.

Moporetken satoa

Mammakin hyppäsi mopon puikkoihin

Juomatauko

Tuhannen ja yhden veneen ranta

Ubud


Perjantaina olimme taas varanneet kyydin maisemareittiä pitkin kohti Ubudin kulttuurikaupunkia, joka sijaitsee sisämaassa. Matkalla pistäydyimme Balin suurimmassa ja tärkeimmässä temppelissä, Pura Besakihissa, joka on rakennettu Mount Agungin rinteeseen. Sarongit päälle ja kiertelemään.

Pura Besakih

Hameporukat liikenteessä

Lapsia kiinnosti liukuleikit temppeliä enemmän...

Pura Besakihin jälkeen jatkoimme autolla vuoristoisia kinttupolkuja pitkin Lake Baturin reunamia myötäillen, mutta päätimme jättää käymättä sen rannalle rakennettuun turistikompleksiin. Kuskeilla kun on tapana viedä asiakkaat aina samoihin, kalliisiin ravintoloihin syömään, jossa kuskit itse saavat ilmaiset välipalat. Amedissa oli rahatkin käyneet vähiin, kun pankkiautomaatteja ei ollut lähimmän 45 minuutin ajomatkan päässä.

Yhteensä teimme kuitenkin noin 5 tunnin ajelun ennen kuin pääsimme perille Ubudiin.

Ubudissa meillä oli varattuna majoitus kahdeksi yöksi ja se meni nopeasti. Majoituksemme sijaitsi ihanan rauhallisella sijainnilla, mutta silti vain 5 minuutin kävelyn päässä keskustan ostoskadulta. Kävelyreitti kulki läpi Monkey Forestin, joka on kaupungin nähtävävyys. Apinat kulkivat valtoimenaan myös meidän kävelypolulla.

Apinalle tuli jano

Monkey Forest

Banaanien perässä

Ubud on kaupunki, jossa käsityöläisyys ja kulttuuri kukoistaa ja pienet putiikit tarjoavat mukavaa ajanvietettä ainakin aikuisille (tai ainakin naisille :)). Hopeaa, koruja, vaatteita, puutöitä, tauluja, gallerioita, kahviloita, ravintoloita - kaikki kätevästi käveltävässä kaupungin keskustassa. Taas ihan toisentyyppinen balilainen kaupunki. Ja monille paikka on tätänykyä tuttu myös elokuvasta ja kirjasta Eat Pray Love - omaa tietä etsimässä, jossa Elisabeth Gilbert seikkailee poppamiehen opetuksessa.

Tyypillinen balilainen ovi

Ei naurattais, jos lapset pistäis tämän asetelman hyrskyn myrskyn!

Basaaritunnelmaa Ubudissa

Me käytimme aikamme tyystin kävelyyn ja putiikeissa pyörimiseen Monkey Forest Roadilla. Kaupoissa ei ole tullut liiemmin tällä reissulla aikaa vietettyä. Ostokset olivat vaatimattomat, mutta mukavaa ajankulua kuitenkin. Manikyyrit Saaralle ja jäätelöä ja pannukakkuja kaikille.

Mukava kaupunki myös lasten kanssa parin yön visiitille!

Sanur

Sunnuntaina taas auto ja ukko alle ja kohti Balin viimeistä kohdetta: Sanurin rantakylää. Valitsimme paikan sen perusteella, että ensimmäisessä majoituspaikassa tapaamamme hollantilainen perhe vietti täällä toisen lomaviikkonsa ja he suosittelivat meille paikkaa.

Perinteinen turistialue, etten sanoisi. Ranta-alue on parasta Balilla tähän mennessä, joskaan Balin rannat eivät vedä vertoja Thaimaan rannoille. Aaltoja ei oikeastaan ole, eikä myöskään surffareita. Vesi on kohtuullisen turkoosia, hiekka vaaleaa ja aurinkotuolipotilaita pötköttelee koko rannan matkalta. Mukavaa on se, että täällä on helppo kävellenkin liikkua, sillä Sanurissa on ihan oikeat jalankulkuväylät ja rannallakin kulkee 4km:n matkalla kunnollinen kävelyreitti. Pyöräilykin on mahdollista ja niitä vuokrataankin paljon. Ravintoloita ja krääsäkauppoja on paljon ja kokeilunhaluisille löytyy myös ruokatori, jossa voi syödä ne halvimmat, suurimmat ja parhaimmat sapuskat. Tästä onneksi saatiin vinkki myös hollantilaisilta ja nyt on ruokatorille laahustettu harva se ilta :)

Sanurin rantapromenadia

Sanur Beach

Ruokatorilla seurataan tiiviisti banaanipannukakun tekoa

Niin kiva kuin paikka onkin, niin millään ei vaan enää pysty nauttimaan tästä kaikesta. Ja ainakin omalta osaltani voin sanoa, että oli kyllä elämäni pisimmät 5 päivää täällä Sanurissa. Bali itsessään on ollut oikein monipuolinen matkakohde.

Meneillään on viimeiset tuntimme Balilla ja pimeän tultua lähdemme lennolle, joka vie meidät takaisin Singaporeen. Pari yötä siellä ja olisikohan sitten aika taas vierailla suosikkikaupungissamme Kuala Lumpurissa?

Ihana Lovina Pohjois-Balilla

Huh, onpas ollut viikko! Bali on todellakin näyttänyt kuluneen viikon aikana meille parhaat puolensa ja olemme saaneet nähdä vuoristoa, vehreitä riisipeltoja ja vähän vedenalaistakin elämää. Koska tarinaa ja valokuvia on kertynyt enemmän kuin laki sallii, tarinan loppuosa tulee myöhemmin.

Riisiterasseja Jatiluwihissa

Tapsa mietteliäänä kahvilla

Aapo ja Arttu retkeilemässä

Viime perjantaina lähdimme ensimmäisestä majoituksestamme Kerobokanista kohti pohjoisen Lovinaa. Vuokrasimme auton ja kuljettajan hoitamaan homman meidän puolestamme, joka on yleinen matkustusmuoto turistien keskuudessa. Tällä perhekoolla se on myös edullisin ja kätevin matkustusmuoto. Kuski oli aika nuori, eikä englanninkielen taito ollut ihan sitä luokkaa mitä olisi pitänyt, mutta selvisimme kyllä. Matkaa Seminyakin/Kerobokanin alueelta Lovinaan on suorinta reittiä alle 100 km, mutta meidän reitti kulki vähän mutkaisempaa kautta. Olin vihjannut tilausvaiheessa, että olisi kiva nähdä vähän maisemia ja erityisesti muinaiset Jatiluwihin riisiterassit matkan aikana.

Pitkää reittiä sitten myös kierrettiin ja parin tunnin ajelu venyi viiteen tuntiin, mutta kyllä se kannatti. Maaseutu viehättää erityisesti, kun se on täällä niin alkukantaista. Samoin maaseutukylät, joiden tiellä vilistää autojen ja mopojen lisäksi kukkoja, kanoja, vuohia, lehmiä ja paljon lapsia. Torvet soivat ja niin kaikki sujuvasti osaavat väistää saapuvaa kaaharia.

Balilaismies peltotöissä

Riisipellot sateisena hetkenä

Hiljaisena uinuvaan Lovinan kylään saavuimme myöhään iltapäivällä. Etelä-Balin hulinaan verrattuna Lovinassa ei ollut turisteja ollenkaan. Perhebungalowimme sijaitsi muutaman askeleen päässä merestä ja sinne löysivät välittömästi tiensä rannalla vaeltavat matkamuistomyyjät :) Ei se mitään, kovin hyvää asiakaskuntaa emme ole, mutta mukavaa juttuseuraa herroista kyllä sai. Ja lapset peliseuraa. Neljän päivän aikana Saara varsinkin tutustui moniin paikallisiin ja yksi rantamyyjistä, Putu, kävi päivittäin pelaamassa Saaran kanssa ennen auringonlaskua.

Lovinan ranta hotellin kohdalta kun saavuimme perille

Saara ottaa rennosti

Se oli hai! Ja hän oli ajautunut rantaan.

Auringonlaskun kävelijät

Uima-allas, tuo vanha, tuttu turvamme tylsien hetkien varalle oli tulevina päivinä tervetullut, sillä kun paikka on yhtä hiljainen kuin Lovina, ei sitä tekemistäkään ihan hirveästi ole. Televisiostakin näkyi vain suhinaa :) Kirjat olivat kovalla käytössä, samoin jalkapallo ja rantatennis-peli. Hotellin ravintolan lisäksi löysimme yhden hyvän kalaravintolan ihan vierestä, jossa parina iltana söimme älyttömän hyvää grillattua kalaa. Kaikki kalat olivat hinnaltaan vajaa 5 euroa kilo, joten ei käynyt kukkaron päälle. Muutama muu pariskunta oli majoittuneena kanssamme samaan hotelliin, mutta muuten Lovinan päivien aikana saimme seurata enimmäkseen paikallisten touhuja rannalla; uintia, kalastusta, nuorten ja lasten pelejä. Oikein mukavaa!

Poikien pelit altaalla

Päivän ohjelma ala Saara

Lovinan rantaa

Saaran ja uuden ystävän Putun pelihetki

 

Lovinan katukuvaa

Paikallisten futispeli rannalla

Ranta-alue Lovinassa on matala ja leveä, mutta paikoitellen aika roskainen. Hotellin edustalla oli kuitenkin ihan hyviäkin uimakohtia ja vesi oli kirkasta. Se mikä ihmisiä vetää Lovinaan, ovat delfiinit. Parinkymmenen minuutin venematkan päässä niitä näkee aamuisin useita parvia ja niitähän oli meidänkin lähdettävä katsomaan. Herätys 5.40 ja kuudelta olimme jo huoneen edustalla veneessä menossa kohti ulappaa. Aamu sarasti jo hieman, mutta ihanaa auringonnousua saatiin katsella vasta vähän myöhemmin. Koska delfiiniretket ovat suosittuja Lovinassa, emme olleet merellä yksin, vaan delfiiniparvi sai aina kintereilleen vähintään viisi venettä kun pistivät päänsä pinnan yläpuolelle. Luulisi, että pakostakin siinä nisäkäsparat häiriintyvät, mutta kumma kyllä viitsivät kuitenkin tulla veneiden lähistölle vuodesta ja aamusta toiseen. Aivan ihana kokemus, vaikka hirvittikin lähteä kapealla indonesialaisveneellä, mikä muistuttaa enemmän kanoottia kuin venettä, liikenteeseen. Pelastusliivitkin löytyivät ainakin melkein kaikille.

Aapo veneen keulilla klo 6.00

Muut unenpöppöröiset delfiinin bongaajat

Kaunis aamun sarastus ja muut veneilijät

Balilainen vene

Delfiinit aamu-uinnilla

Lovinasta jäi päällimmäisenä mieleen siis ihana rauha, mahtavat ihmiset, hyvä ruoka ja delfiiinit.

Lovinasta matka jatkui Amedin rannikolle, josta tulee tekstiä myöhemmin!