Nyt on palattu taas ratin ääreen joulun hotelliloikoilun jälkeen. Edellinen auto jätettiin Eteläsaaren pohjoiskärjessä olevaan satamakaupunki Pictoniin, sillä ei haluttu kuljettaa vuokra-autoa toiselle saarelle ja uuden auton saa kätevästi vuokrattua taas Pohjoissaarelta. Paitsi jos on joululomat ja pahin turistisesonki ja varaus vielä tekemättä ... :)
 |
| Ihanat hortensiat kukkivat kaikkialla |
 |
| Joulutunnelmaa Nelsonin kaduilta |
22.12. lähdettiin kuitenkin mukavasta Nelsonin boheemikaupungista kohti Pictonia ja Hokitikassa tavattujen suomalaisten vinkkiä noudattaen, valittiin Nelsonista kiharainen oikotie suoran maantien sijaan. Kiharat kuitenkin kannattivat, sillä Queen Charlotte Drive avasi korkeilta vuorilta upeat näkymät turkoosille merelle ja ihaniin hiekkapoukamiin. Meri näyttää näköjään ihan eriltä saaren eri puolilla. Täällä maisemat olivat kuitenkin kuin trooppisemmissakin maissa.
Samanlaisia hiekkarantoja ja hellettä päästiin tutkailemaan jo päivää aiemmin, kun poikettiin Nelsonista noin 50 kilometriä länteen Abel Tasmanin luonnonpuistoon. Itse puistoa pitäisi koluta tarkemmin yön yli patikoiden ja kajakeilla meloen, joten me kävimme vain puiston reunamilla ihailemassa sitä trooppista tunnelmaa mitä tämä Eteläsaaren kolkka tarjosi.
 |
| Rantaelämää Kaiteriterissa |
 |
| Taas yksi outo lintu |
Pictonista lähtevät kaikki lautat, joilla pääsee ylittämään Cookin salmen Eteläsaaren ja Pohjoissaaren välillä. Interislander Ferry oli kuin mikä tahansa Tallinnan laiva, mutta vähän pienempi ja ilman tax-free -kauppoja. Kätevää rinkkamatkustajalle oli se, että satamaterminaalissa isommat kassit sai (ja pitikin) jättää ruumaan vietäviksi, joten laivalla ei tarvinnut tavaroista huolehtia. 3,5 tunnin laivamatkan jälkeen perillä Wellingtonissa laukut noudettiin liukuhihnalta ihan kuin lentoasemalla.
 |
| Wellington mereltä katsottuna |
Wellington ja joulu
Wellingtonissa upea auringonpaiste ja lämpö vaihtui kovaan puuskittaiseen tuleen ja synkkiin pilviin. Kuulemma tyypillinen sää tässä kaupungissa, joka on kaupungin oman matkailuesitteenkin mukaan "Kuin myrsky teekupissa". Pieneen merenpoukamaan, kukkuloiden juureen ja rinteille, rakennettu pääkaupunki on aina muutaman asteen viileämpi muuta maata ja sateet ja tuuli riepottelee kaupunkia aika usein. Viiden Wellingtonin päivän aikana saatiin kokea monenlaista säätä +16-26 asteen välillä, joista kyllä kaikista selvittiin taas meidän suppealla vaatevalikoimalla ja jokasään sandaaleilla :)
Joulun ajaksi oltiin valittu vähän kunnollisempi majoitus kaupungin keskustasta ja oikeastaan se sattuikin ihan vilkkaimman ostoskadun, Lambton Quayn, varrelle ja kivenheiton päähän satamabulevardista. Ihan mukava välillä olla ihmisten ilmoillakin! Pääkaupungiksi Wellington ei ole suuren suuri, vain 164 000 asukasta. Kahviloita, baareja ja ravintoloita on kuitenkin asukaslukuun suhteutettuna enemmän kuin New Yorkissa. 2km levyisessä ydinkeskustassa on helppo liikkua kävellen joka paikkaan ja niillä mekin hoidimme joulun ruokaostokset, kun koko perhe raahasi seitsemää muovikassillista ruokaa ja herkkuja hotellin jääkaappiin. Aatoksi oli pakko paistaa kinkku, joka onnistui ihan kohtuullisesti lämpömittarin puuttumisesta huolimatta sinappihuntuineen kaikkineen. Porkkanat ja perunat syötiin keitettyinä laatikoiden puuttuessa. Paikallista punaviiniä kyytipojaksi ja juhla-ateria oli valmis!
 |
| Se on ihan oikea kinkku! |
 |
| Jouluaterialla |
Niin hyvää ei kinkusta tullut, että sitä olisi pitänyt pitkin öitä käydä napsimassa - sitäpaitsi yöllä ei muutenkaan tohtinut liikkua, sillä pukkia odotettiin saapuvaksi jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä! Jotenkin se oli kuin olikin päässyt kämppään sisään yön aikana ja jättänyt paketteja pöydälle ja ovenkahvoihin tyrkylle jätettyihin joulusukkiin. Viideltä aamulla lapset sitten heräsivät niitä availemaan ja joulupäivä alkoi aika aikaisin Lego Star Wars -ukkeleita kasaillen...
Rennon joulun lisäksi Wellingtonissa käytiin tutustumassa suureen Uuden-Seelannin Te Papa -kansallismuseoon, jossa usean kerroksen tutkimisessa vierähti useampi tunti. Aivan fantastinen paikka niin aikuisille kuin lapsillekin, jossa esitellään laajasti Uuden-Seelannin luontoa, eläimiä, historiaa, kulttuuria jne. Jokaisen teeman ympärille oli rakennettu myös iso alue lapsille, jossa teemaan pystyi tutustumaan, käyttämään mikroskooppeja, soittamaan, lukemaan, tekemään testejä ja kokeita ja kaikkea mahdollista. Maanjäristyksistä ja mannerlaatoista oli kerrottu aika laajasti, sillä Uusi-Seelanti todella sijaitsee herkällä alueella. Simulaattorissa sai kokeilla miltä isompi järistys tuntuu talon sisällä ja videolta sai katsoa, minkälaista tuhoa järistykset ovat saaneet aikaan. Kiinnostava paikka siis ja mikä hämmentävintä, se on ilmainen ja auki joka päivä.
 |
| Eksoottinen bändikokoonpano Te Papa-museossa |
 |
| Frank Kitts Park, Wellington |
 |
| Lambton Harbour |
Tapaninpäivänä huristelimme kasvitieteelliseen puutarhaan kaapelivaunulla, joka on Wellingtonin ylpeys ja todella kätevä kulkupeli myös opiskelijoille, joiden yliopisto sijaitsee korkealla rinteessä. Mukava päivä kaikinpuolin ja muutkin perheet olivat lähteneet puistoon ja piknikille. Ylhäällä sai tutustua myös Kaapelivaunumuseoon.
 |
| Wellington Cable Car |
 |
| Yhä ylös yrittää |
 |
| Sotamies Aapo tykin kimpussa |
 |
| Löydätkö kuvasta kolme apinaa? |
Joulupäivänä oli aikaa vihdoin ruveta etsimään sitä vuokra-autoa netistä. Pitkän etsinnän jälkeen saatiin varattua auto, josta saatiin seuraavana päivänä vahvistus sähköpostiin. Kun kuitenkin maanantaina soittelin aamulla vuokraamoon pyytääkseni heiltä kyytiä, sanoikin vuokraamon setä, että sorry, ei ole auton autoa ja aikoikin juuri siitä meille ilmoittaa! Keskusvaraamosta oli joku kuulemma vahvistanut vuokrauksen, vaikka Wellingtonista oli autot loppu. No sillehän ei mitään voinut. Oli pyydettävä hotellista late check-out ja saimme näin kaksi tuntia aikaa etsiä uusi auto tilalle. Monien soittojen jälkeen löytyi yksi auto ja puoliltapäivin oltiinkin jo massiivisessa joulun paluuliikenteen ruuhkassa Wellingtonista pohjoiseen :)
Taas on Nissan Sunny alla ja hyvin kulkee, paitsi ylämäessä ei kulje millään. Ei kulkenut edellinenkään Sunny ja Eteläsaarella niitä mäkiä ja mutkia riitti veivattavaksi... Siellä Tapsa lopulta menetti hermonsa laiskaan autoon ja otti rannalta matkaan kepin jolla sai painaa kaasua kun jalka väsyy. Sillä sitä sitten kepitettiin välillä myöskin apukuskin paikalta :D Do-it-yourself-vakionopeudensäädin.
Wanganui - New Plymouth
Eilen ruuhkista selvittyämme pääsimme 200km pohjoiseen Wellingtonista Wanganuin kaupunkiin. Matkalla ei ihmeempää nähtävää ollut. Majoitukseksi oltiin varattu taas parasta mitä Parkkisten rahoilla saa, eli ei kovin kummoista. Vaikka motellin isäntä tulikin pienessä sievässä tervehtimään ja antamaan avaimia, niin lopulta majoitus oli ihan ok ja kuuma sää ja pihan uima-allas miellyttivät kaikkia.
 |
| Nissan ja motelli |
Yöllä tuuli ihan hirveinä puuskina ja mietin, että mitä tapahtuu pihalla teltoissa yöpyville matkailijoille. Aamulla aikaisin olivat jo tipotiessään eli joko tuuli oli vienyt mennessään tai sitten ei ollut tullut paljoa nukuttua heillä. Nyt sitten uutisissa kerrottiinkin, että tuuli on todella puhaltanut ja tehnyt tuhojaan yön ja aamun aikana täällä Pohjoissaarella ja Eteläsaarella on tullut vettä niin paljon, että tiet ja sillat on poikki, tulva vienyt kokonaisen teltta-alueen mukanaan ja maanvyöryjä on ollut. Maanvyöryjä oli viime viikollakin monissa paikoissa mistä ajoimme, kun satoi monta päivää putkeen.
Tänään jatkoimme matkaa Wanganuista New Plymouthiin, joka on 50 000 asukkaan merenrantakaupunki länsirannikolla. Merenrantaa mutkitellen tänne ajelelimme läpi pikkuisten kylien ja vihreiden kumpuilevien niittyjen. Jonkinsortin juhlapyhä on tänäänkin, sillä kaikissa kylissä oli kaikki liikkeet kiinni ja täälläkin on majoituspaikat aika täysiä ja kaupungilla monet paikat kiinni.
Huomenna on tarkoitus jatkaa vähän keskemmälle Pohjoissaarta luonnonpuisto- ja järvialueelle. Tuntuu, että kaupungit saavat hetkeksi riittää ja jos löytyisi majoitusta jostain maaseudulta, niin se passaisi aika mukavasti.
Hyvää uutta vuotta myös, jos en blogiin ennen ensi vuotta palaile! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... (tämä on kyllä Eteläsaaren puolelta...)
 |
| Autoilijan maisemaa Lake Wakatipun rannalta, Queenstownin läheltä |
