Hengissä ollaan! Siitäkin huolimatta, että blogiin ei ole taas toviin mitään ilmestynytkään... Kaikenmoista menoa ja hoppua on taas ollut sitten Vietnamin, mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa päästä hitaamman elämänmenon pariin :)
 |
| Koh Samet ja sen asukki |
Vietnam jätettiin taaksemme haikein mielin ja etenkin lapsilla oli surullista hyvästellä mummia ja pappaa, kun he saattelivat meitä yöbussiin Nha Trangissa. Itkusta ei meinannut tulla loppua ;( Ei lohduttanut oikein tieto jälleennäkemisestä, kun siihen on vielä niin pitkä aika...
Sen verran vielä on Nha Trangin ja Saigonin välisestä yöbussimatkasta kerrottava, että oli ainakin minun osaltani aika torakkainen sellainen! Jossain vaiheessa bussin pysähdyttyä ja valojen sytyttyä huomasin, että oman penkkini alta kurkistaa pienempää ja vähän suurempaa torakkaa - hetken tuntui, että nyt taitaa olla unet nukuttu siltä yöltä. Penkit olivat ihan lattiatasossa, joten rupesin toivomaan, että olisin valinnut mieluummin yläkerran sänkypedin. Tutkimusretki bussin käytävällä paljasti, että lajitovereita oli päässyt samalle bussiretkelle enemmänkin ja kauhulla katsoin kun bussin lattialla nukkuvan miehen lahkeen sisään sujahti yksi tyytyväinen yksilö!
Onneksi bussipojalta löytyi torakkasuihketta ja sain myrkytettyä oman penkkini ympäristön. Jo pelkästään suiketta hakiessa oli penkille tullut kolme torakkakaveria lekottelemaan. Ilman myrkytyssessiota ei olisi tullut loppuyön unista mitään! Lapset kyllä nukkuivat taas aamuun asti tietämättöminä kaikista häiriötekijöistä...
Bangkokiin saavuimme Saigonin nopean pyörähdyksen jälkeen myöhään torstai-iltana 17.2. ja seuraavana aamuna piti ruvetakin ihmettelemään, että minne sitten suunnattaisiin. Ajattelimme käyttää Thaimaassa oleiluun ainakin lentokentällä passiin leimatut 30 oleskelupäivää. Onnenpyörä heilahti Pattayan suuntaan, sillä pakkohan oli käydä katsomassa, että onko siellä niin hurjaa ja/tai kurjaa kuin kerrotaan!
Pattaya
 |
| Ruuhkaa Pattayan Jomtien-rannalla |
Pattayalla majoitumme pariksi yöksi Jomtienin alueelle, jossa riitti porukkaa jos monenmoista. Paaljon miespareja ja hyyyvin paaaljon venäläisiä turisteja. Eipä Pattaya mielestäni kuitenkaan juuri poikennut thaimaalaisesta perus turistikohteesta, paitsi että liikenneruuhka oli hirveä ja ihmisiä liikaa. Rannan vesi ainakin meidän kohdalla oli niin roskaista, että eipä iljennyt lapsia siellä juuri liottaa. En tiedä onko aina niin, vai sattuiko nyt olemaan erityisen likaista...
 |
| Iso city, isot rakennukset |
Myös Pattayan kuuluisa yöelämä jäi meiltä näkemättä, mutta ei huolta - se kyllä kuului hyvin huoneeseemme ;).
Tiedän, että Pattaya on monipuolinen lomakohde ja lapsiperheillekin siellä riittää tekemistä - puhumattakaan sijainnista, joka mahdollistaa monenlaiset päiväretket ja saarivierailut. Meille se tuntui kuitenkin sen verran nopeatempoiselta ja ruuhkaiselta, että kaksi hikistä päivää myöhemmin odottelimme jo rinkat selässä itään vievää bussia valtatien varressa. Tarkoitus oli siirtyä Koh Changin saarelle, mutta pysäkillä paikalliset sanoivat, että sinä päivänä ei tulisi suoria busseja Tratin kaupunkiin, josta Changille pääsee. Voi olla että puhuivat totta tai sitten eivät, thaimaalaisista kun ei ikinä tiedä, mutta jokatapauksessa hyppäsimme ensimmäisen mahdollisen bussin kyytiin, jonka määränpäänä oli Rayongin kaupunki.
Koh Samet
Vajaa kahden tunnin päästä olimme perillä ja seuraava bussi odotteli jo laiturilla. Bussikuski viittelöi kovasti meitä kyytiin, mutta kun selvisi, että vielä yksi bussinvaihto on edessä, niin päätimmekin jäädä Rayongiin ja mennä sen edustalla olevalle piskuiselle Koh Sametin saarelle, jonka tie on möykkyinen hiekkapolku ja pituutta saarella vain 6km.
 |
| Ban Phen satama |
 |
| Saara odottelee Koh Sametin lauttaa |
 |
| Nämäkin hiipparit olivat tulossa samalla lautalla... |
 |
| The Matkatavarat |
Lavataksin kyydissä pääsimme nopeasti satamaan ja sieltä lautalla kohti luonnonpuistoksi luokiteltua saarta. Puolen tunnin lauttamatkan jälkeen olimme Koh Sametilla ja eikun majoituksen etsintään.
Satamasta oli lyhyt kävelymatka ns. kylätietä pitkin ensimmäiselle ranta-alueelle, mutta meidän majoitus löytyikin melkein heti. Päädyimme yöksi entisen kanadalaisen tv-toimittajan pitämään Red Ginger -ravintolan vuokrahuoneisiin. Kaksi n. 10 neliön huonetta ilman tv:tä ja ilmastointia (tuuletin löytyi) ei ehkä ole ihan sitä luxusta, mitä suomalaiset thaimaasta yleensä hakevat, mutta Parkkisille kelpaa kaikki! :D
 |
| Hat Sai Kaew, Koh Samet |
 |
| Arttu toimii pumppuna... |
 |
| ... ja sitten mentiin! |
Sametin rannat olivat täydelliset, joskaan eivät autiot. Kirkas, turkoosi vesi ja valkoinen hiekka - ja juuri sopivan matalaa, niin ettei tarvinnut itse koko ajan olla kahlaamassa ja vartioimassa lapsia. Muuen kyllä tuli uitua ja rannallakin loikoiltiin. Illalla rantatuolit vaihtuivat rentoihin oleskelupatjoihin ja mataliin pöytiin, jolloin ranta oli jälleen saaren keskipisteenä. Iltatekemiset olivat enimmäkseen rannalla kävelyä ja löhöilyä jonkun rantaravintolan patjoilla ja seuratessa tulitaiteilijoiden showta. Kyllä vaan ne pojat osasivat tulikeppiä heiluttaa!
 |
| Tulishow käynnissä |
 |
| Arttu ottaa rennosti |
Yhtenä päivänä kävimme päiväkahvilla suomalaisessa Karos Kornerissa ja tilasimme listalta karjalanpiirakkaa ja munavoita sekä lämpimiä ruisleipiä ihanilla päällyksillä. Nam, kyllä maistuivat ja kyytipoikana tietysti suomalaista kahvia! Jännää kyllä, että niinkin vähäisestä ravintolavalikoimasta löytyi jopa 2 suomalaispaikkaa.
 |
| Ai kun oli hyvää |
 |
| Koira ja sen kulmakarvat! |
Kolmen päivän oleilun jälkeen päätimme kuitenkin vaihtaa maisemaa ja lähdimme Bangkokiin suoralla bussilla satamasta. Bangkokissa vielä "nopea" bussiaseman vaihdos (eli noin 40km:n taksimatka) ja ehdimme vielä Phuketiin lähtevään yöbussiin.
Phuket
 |
| Hei, mennään bussilla! |
Taas yhden huonosti nukutun bussiyön jälkeen tuttu Phuket tuntui helpolta paikalta aloittaa uusi päivä. Kerrankin tiedettiin missä ollaan, minne halutaan mennä ja miten sinne pääsee! Paikallisbussi kuljetti meidät siis Katan rannalle, josta löysimme edullisen huoneen yöksi. Kuitenkin heti jo torstain aikana vuokrasimme mopot ja lähdimme etsimään pidemmän ajan majoitusta meille entuudestaan tutuilta kulmita Bang Taosta. Joitakin muitakin paikkoja olisimme kelpuuttaneet, mutta kuitenkin asiat etenivät vaudikkaasti ja perjantaina jo kannoimme rinkkamme uuteen majapaikkaamme Club Lersuangiin!
 |
| Yllätyslukemista suomalaisturisteilta |
 |
| Oman huoneen ikkunalla |
Voin paikkaa hehkuttaa jo nyt siitä syystä, että tiedän tämän olevan täyden kympin paikka meille. Tuttuja kulmia nääs, sillä 5v. sitten vietimme kahden kuukauden loman tässä samaisessa kiinteistössä ja samanlaisessa asunnossakin vieläpä. Nyt vuokrasopimus tehtiin kolmeksi kuukaudeksi, joten tästä alkaa meidän reissun ns. lepojakso. Luvassa ankaraa koulunkäyntiä, uintia, aurinkoa, loppuloman suunnittelua ja yhteisiä hetkiä!
 |
| Aapo haaveilee Tarzanin hommista |
Muutama matka on luvassa viisumin vuoksi maan ulkopuolelle tämän jakson aikana, mutta muutoin yritämme olla vihdoin hetken paikallemme. Katsotaan miten se onnistuu!
Että näihin kuviin, näihin tunnelmiin ja mukaviin ajatuksiin on hyvä lopetella sunnuntain kirjoittelut :) Leppoisaa eloa kaikille ja aurinkoa kevätpäiviin!
 |
| Club Lersuang - meidän kotimme seuraavat 3kk |
