sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Parkkiset tien päällä - osa 2

Hervey Baysta matka jatkui taas Bruce Highwayta pitkin kohti pohjoista. Tien varrella näkyy aika paljon ristejä ja kukkia muistuttamassa tien vaaroista ja menetetyistä ihmishengistä. Välillä tulee varoituskylttejä, joissa kerrotaan, että seuraavat 10km ovat suuren yhteentörmäyksen riskialueita ja kehotetaan pysymään hereillä ja pitämään taukoja. Levähdyspaikkoja on tosi runsaasti. Pitkien suorien aikana on myös ihan virallisia liikenneopastetauluja, joissa kehotetaan leikkimään tietovisailua kuskin kanssa, jotta pysyisi paremmin hereillä. Ensiksi tulee kysymystaulu ja kilometrin päässä vastaustaulu. Meillä ei ole onneksi ongelmia hereilläpysymisen kanssa. Voitaisiin ruveta vuokraamaan meidän kolmea mölyapinaa kaikkien väsyneiden kuskien takapenkille, niin ei ainakaan nukahda rattiin. Korkeintaan voi ajaa ulos tieltä kiljahdusten säikähdyttämänä...

Agnes Water ja Town of 1770


Lyhyehkön päiväetapin jälkeen Bruce Hwayltä poikettiin jälleen matkaoppaasta bongattuun kaksoiskylään Agnes Water ja Town of 1770. Eli jälkimmäisen kaupungin tai kylän nimi on siis 1770. Luku ei tule suinkaan asukasmäärästä,  sillä asukkaita on vain 1600 ja risat, vaan siitä, että tänne Captain Cook rantautui 24.5.1770 ja löysi Queenslandin. Päätien nimi oli tietenkin Captain Cook Road ja paikka jossa yövyimme oli Captain Cook Holiday Village.

Meidän mökki Captain Cook -karavaanialueella
Kylää halkoi yksi päätie ihan merenrantaa myötäillen ja kylän ainut ravintola sijaitsi sen varrella. Äärimmäisen ystävällinen kaupungin infopisteen nainen varasi meille majoituksen kahdeksi yöksi ja näin säästyimme etsimiseltä ja kyselemiseltä. 6-hengen mökki oli rauhallisella leirintäalueella muutaman kilometrin päässä 1770:sta ja saman verran Agnes Waterista. Agnes oli ihan yhtä pieni kylä, mutta sen risteyksessä oli sentään muutama kauppa, leipomo, huoltoasema jne.

Town of 1770 näköalapaikalta


Town of 1770 näköalapaikalta



Itse tykkäsin näistä hiljaisista kyläpahasista kyllä tähän asti eniten ja yllättävän paljon karavanaareita ja muita reppureissaajia paikassa olikin. Upeat rannat olivat nyt vain surffareiden käytössä, sillä heitä ei tunnu rannalla liehuvat punaiset liput haittaavan. Sadetta saatiin taas reippaasti, mutta myös aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa. Nämä ovat eteläisimpiä paikkoja, joista tehdään retkiä Suurelle valliriutalle, mutta matkaa riutalle tulee huomattavasti enemmän kuin pohjoisempana.

Tänne tullessa bongattiin myös ekat kengurut! Niitä onkin odoteltu ja nyt niitä näkyi kahteenkin otteeseen. Golfkentällä loikkivat nämä ihanuudet! Aikamoisia epeleitä ja jotkut aika kookkaita kun nousevat takajaloilleen hyppimään.



Golfaavat kengut

Rockhampton, Yeppoon ja Emu Park

Pohjoisempana pysähdyspaikkana meillä oli Yeppoonin rantakaupunki Rockhamptonin country-kaupungin kupeessa. Yeppoon ja Emu Park ovat toisaan lähellä olevat rantakaupungit - tosin tuo jälkimmäinen on aika mitäänsanomaton vanhahko kylä, jossa ei näyttänyt olevan oikein mitään katsottavaa tai tekemistä rannan lisäksi. Nimensä mukaisesti siellä asustelee vissiinkin emuja ja niiden varoituskylttejä olikin tien varrella, mutta yhtään ei nähty. 

Matkalla Yeppoonista Emu Parkiin
Yeppoonkaan ei ihan yhtä viehättävä paikka ollut kuin jotkut muut tähän mennessä nähdyt, joten valittiinkin majoituspaikka näiden kahden kylän välistä. Itse kaupungissa oli aikamoisia korkeuseroja!

Tästä ylös!

Jaksaa jaksaa...

Toinen mäki

Tästä alas


Ja tästä!

Yeppoon

Neljän tähden Coolwaters Holiday Village -karavaanialue näytti sen verran viihtyisältä, että vuokrattiin mökki kahdeksi yöksi, vaikka yksi yö oli alunperin mielessä. Majoituksen hintakin on aina reilusti halvempi, kun ottaa yösijan kahdeksi yöksi yhden sijaan. Tekemistä riitti, ihana rauha ympärillä ja linnut visersivät. Lisäksi taivas rakoili reippaasti ja saatiin nauttia kahdesta tosi aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä.

Mökki Coolwaters Holiday Parkissa

Hyppypatja oli hauska - myös aikuisille!

Sateet ovat vaikuttaneet sen verran meidän matkasuunnitelmiin, että alunalkaen jonkilaiseksi määränpääksi suunniteltu Whitsundaysin alue vielä 400-500 km pohjoisempana jää meiltä kokematta. Se olisi ollut varmasti aivan ihanaa aluetta, mutta ei niistäkään maisemista ja rannoista voi nauttia sateella. Koko itärannikkoa on vaivannut jo viikon verran rankat sateet ja säätiedotusten mukaan pohjoisempana tilanne on ollut ihan sama ja jatkuukin samanlaisena. 
 
Vaikka Rockhamton ja Yeppoon ovat vain 800km Gold Coastilta pohjoiseen, kertyi mittariin 1300km kun koukittiin kaikki maisemareitit yms.

Maantien maisemaa Rockhamptonin liepeillä

Paluumatka etelään ja kohti Sydneytä alkaa

Perjantaina jätettiin Yeppoon taakse ja lähdettiin ajamaan samaa reittiä kohti etelää. Mennessä kun koukimme maisemateitä, niin monia kivoja maisemia oli jäänyt näkemättä Bruce Highwayn varrella. Suorinta reittiä Sydneyhin tulee Rockhamptonista noin 2000km. 

400km:n päivämatkan ja lyhyen grillaustuokion jälkeen pysähdyimme yöpymään jo tutuksi käyneessä Hervey Bayssa. Majoitus ei sentään ollut sama kuin aiemmin, mutta menimme silti vielä kerran huvittelemaan ilmaiseen WetSide -vesikasvatuspuistoon. Auringonlaskun jälkeen puistossa järjestetään pe ja la -iltaisin valoshow, jota piti tietysti jäädä katsomaan. Tällä lomalla näitä onkin nyt nähty, kun Dubaissakin Burj Khalifan eli maailman korkeimman rakennuksen edessä oli myös 15min välein näyttävä valoshow. 

Valoshow Hervey Bayn WetSidessa


Älä tuo vesipuistoon tupakoivia koiria, jotka rullalautailee ja juo viiniä!

Lauantaina aamulla matka jatkui kohti etelää läpi Brisbanen ja kuinka ollakkaan, sopivan päiväetapin päässä oli Gold Coast, jossa majoituimme ehkä reissun kälysimmässä majatalossa tähän saakka. Tämä menee täysin Schoolies-nuorison piikkiin, sillä a) heidän vuoksi koko Gold Coast oli kohtuullisen täyteen buukattu eikä majoitusvaihtoehtoja liiemmin ollut tarjolla ja b) yksi schoolies-koulunpäättäjäisporukka oli majoittuneena viereiseen huoneeseen ja tasan klo 12 keskiyöllä tyyppien huoneessa pärähti soimaan jokin hirveä hälytys (joo, vaivauduin kyllä katsomaan ettei palanut) ja sen tasaisessa töräytyksessä sitten yritimme saada nukuttua. Harmi kun ei ollut tämä kyseinen porukka itse kuulemassa tuota ääntä, kun olivat luonnollisesti juhlimassa! 

Story Bridge, Brisbane

New South Wales ja Coffs Harbour

Tänään olemme ajaneet Gold Coastilta kohti etelää Pacific Highwayta pitkin sekä jotain maisemareittejä on myös ajeltu. Heti Gold Coastin alapuolella osavaltio muuttuu Queenslandista New South Walesiksi ja jostain kumman syystä myös kellonaika eli nyt on aikamoinen jetlagi taas päällä kun kello on tunnin enemmän :) Outoa ja turhaa tuo kellon siirto...
Jos ei aina ole muuta katsottavaa maanteillä, niin voi ainakin bongailla upeita jenkkityylisiä rekkoja.







Päivällä pysähdyttiin hetkeksi Byron Bay -nimiseen kaupunkiin, joka on pieni, mutta sitäkin tunnetumpi kylä. Tänään tämä vaihtoehtoihmisten ja New Age-hihhuleiden mekaksi kutsuttu kylä oli täyteen ahdettu (yllätys, yllätys!) krapulaisia Schoolies-nuoria ja lähdimme vähin äänin lyhyen rantakävelyn jälkeen jatkamaan matkaa kohti etelää.


Koulunsa päättäneet nuoret olivat vallanneet Byron Bayn rannan.
Lennox Head oli näyttävällä paikalla matkan varrella ja pysähdyimme katsemaan varjoliitäjien upealta näyttävää liitelyä.





Yöpaikaksi oli varattu etukäteen majoitus Coffs Harbourista, joka väittää olevansa maailman suurin banaaninviljelypaikka. Aivan ihana luksusmajoitus odotti väsyneitä matkailijoita kun saavuimme hotelliin :) Kyllä on mukavaa viimeöisen rotanloukun jälkeen ja mikä typerintä, tämä on vielä halvempikin kuin eilinen yö. Coffs Harbour on suosittu turistipaikka australialaisten keskuudessa, mutta nyt ainakin meidän hotelli on puolityhjä.

Poreammekylvyn jälkeen saatiin kaikki ajoissa nukkumaan, myös Tapsa. Huomenna edetään maltillinen 200km:n matka etelään, vaikka Sydney häämöttää jo noin 550km:n päässä.

torstai 25. marraskuuta 2010

Parkkiset tien päällä - osa 1


Aika tien päällä on ollut sen verran tiivistä, että ei ole ollut aikaa blogille hetkeen. Nettiyhteyttäkään ei jokaisessa majapaikassa ole saatavilla.


Viime perjantaina lähdettiin aamulla kymmenen aikaan matkaan. Torstaina vuokrattiin auto, joka palautetaan parin viikon kuluttua Sydneyhin. Vain suuremmat, kansainväliset firmat lupasivat palautuksen eri paikkaan kuin mistä se luovutetaan. Vasemmalla puolella on nyt ajeltu viikon verran ja päästy n. 800 km pohjoiseen Surfers Paradisesta. Surfersista päästiinkin pois juuri kreivin aikaan. Perjantaina oli nimittäin High school-opiskelijoiden valmistumisjuhlat ja tuhannet Schoolies-nuoret lähtevät viikoksi bilettämään ja örveltämään vauhdikkaimpiin rantakaupunkeihin ja erityisesti Gold Coastille.

Aika rauhassa on ajettu ja kierretty melkein kaikki kiinnostavat paikat matkan varrella. Luonnonpuistoja on joka kulmalla ja ensimmäisenä käytiin Tambourine Mountainin kansallispuistossa lähellä Surfersia. Tie mutkitteli läpi valloittavan ja mäkisen maaseudun ja matkan varrella oli paljon pieneniä tilayrittäjiä, jotka tekevät toffeeta, hilloja, macademia-tuotteita, juustoja yms. Mt Tambourinella on kolme pääkohdetta, josta voi lähteä eritasoisille sademetsäpoluille kävelemään. Lisäksi sinne on rakennettu kävelyreitti korkeuksiin riippusiltoja pitkin. Sade kuitenkin vaivasi meitä sen verran, että emme lähteneet kävelyreiteille ja varmaan varusteidenkin olisi pitänyt olla vähän paremmat kuin varvassandaalit ja hame.

Mt Tambourine National Park
 
Matka jatkui moottoritietä pitkin kohti Brisbanea, jossa piipahdettiin lyhyellä lounaalla ihan kaupungin ytimessä. Fish & Chipseille tuli hintaa, kun tunnin parkkimaksu oli n. 20 euroa :) Queens Streetin kävelykadulla oli joulukoristeet, mutta en edelleenkään ymmärrä, miten ihmiset pääsevät joulutunnelmaan näissä lämpimissä maissa... Satunnaisesti havahdun jouluun, kun marketin lihapaketeissa näkee Merry Christmas -tarroja.

Mies ja auto

Saavutaan Brisbaneen
 
Noosaville ja Noosa Heads

Sadetta onkin sitten riittänyt monen päivän ajan. Sateisena perjantai-iltana päätimme katsastaa Sunshine Coastin pikkukyliä, joita on kymmenen kilometrin välein ja kaikki näyttävät kutakuinkin samalta. Majoitusta pysähdyttiin kysymään kivoimmista kylistä, mutta lopulta päädyimme Noosa Headsiin joka on aika suosittu ja nätiksi rakennettu pikkukylä merenrannalla. Lauantai-aamuna kävimme katsomassa Noosan pakolliset nähtävyydet ja tehtiin reilun tunnin mittainen kävelyretkin mahtavaan Noosan National Parkiin. Valittavina oli eritasoisia ja -mittaisia reittejä, mutta valittiin suosituin merenrantareitti, josta oli aika huikeat näkymät merelle ja kivikkoista rantakalliota koko matkan ajan. Puistossa asustelee myös koalakarhuja, joita me emme puiston koalavinkeistä huolimatta kuitekaan bongattu. Varmaan eivät tykänneet sateesta, joka pikkuhiljaa yltyi kävelyn aikana niin, että eteenpäin katsominen tuntui samalta kuin yrittäis suihkussa pitää silmiä auki. Oltiin totaalisen läpimärkiä koko sakki. Paidoista kierrettiin enimmät vedet pois ja pyyhkeet päällä jatkettiin matkaa autossa kohti pohjoista. 


Noosa National Park





Uitetut koirat

Ei nahty teitä!


 
Hervey Bay



Autossa on tylsää
Metsien mies keskittyy ajamiseen

Osa matkasta on ajettu suurempaa Bruce Highway-nimistä maantietä pitkin, mutta valtaosa kiinnostavista pikkukaupungeista sijoittuu 20-40km itään maantiestä merenrannoille. Kun matkalla poikkeaa katselemaan näitä pikkukyliä, niin saldona on aika lyhyitä päivämatkoja. 

La-ma väliselle ajalle varattiin etukäteen majapaikka Hervey Bay-nimisestä Lohjan kokoisesta kaupungista. Heinäkuusta marraskuun alkuun asti Hervey Bay on suosittu siitä, että etelämantereelle matkalla olevat valaat pysähtyvät alueella ennen matkan jatkamista. Nyt marraskuun lopussa valaita ei enää voinut bongata, mutta mukavat kaksi (kohtuullisen sateista) päivää Herveyssä kuitenkin vietettiin. Lisäksi paikan tekee suosituksi se, että Fraser Islandin hiekkadyynisaari sijaitsee heti Herveyn edessä ja sinne menee paljon ihmisiä omatoimisesti retkeilemään 4-vetomaastureiden kanssa ja myös opastettuja retkiä tehdään paljon. Fraser oli myös meidän toivelistalla, mutta sääolosuhteet eivät olleet nyt ihan samaa mieltä, joten se jäi valitettavasti meiltä väliin.

Aapo ja Saara

 
Hervey Bayn majoitus, Kingfisher Court

Hervey Bayssa vietettiin sunnuntaina myös Saaran 8v. synttäreitä ja saatiin nauttia pari päivää toimivasta ja ilmaisesta langattomasta nettiyhteydestä. Parit skype-puhelut soitettiin Suomen lumiseen sunnununtaihin!

Pakettia avaamassa

Itse valittu synttärikakku
 
On ollut mukava huomata, että monissa australialaisissa kaupungeissa on tehty aika mukavia leikkipaikkoja yms. lapsille ja perheille. Hervey Bayssa oli kokonainen vesipuisto rannan tuntumassa ihan ilmaiseksi kaikkien kaupunkilaisten käytettävissä. Ihanien terassien ja näkymien keskellä oli paljon vesileikkejä tarjolla pienemmille ja isommille - kaikki Queenslandin osavaltion tukemaa "lasten vesikasvatusta". 


WetSide H2O-vesipuisto
 

Lisäksi piknikpaikkoja ja ilmaisia grillauspaikkoja on aivan kaikkialla. Niitä on hyödynnetty ja grillailtu matkan varrella milloin minkin kylän rantapromenadilla. Yhtenä päivänä kun tuhottiiin välipalaksi kokonainen grillattu broileri ja sämpyläpussi puiston pöydän ääressä, niin lapset olivat innoissaan kun niiden mielestä "leikittiin köyhiä". Ei ole kyllä ihan pelkkä leikki meidän aikuisten mielestä tällä hintatasolla kuin Australiassa on! Joten tätä hauskaa leikkiä päästään kyllä leikkimään täällä aika useastikin... Nimim. vuorottelukorvauksia odotellessa.


Leikkipaikka Bargaran kaupungissa

BBQ ja ulkoruokailua matkan varrella
I love BBQ