Pohjoissaari koluttu ja lähdön tunnelmaa Aucklandissa

Pakko oli ryhdistäytyä ja ruveta naputtamaan blogia, kun oli jo odottavia kommenttejakin tullut. Yleensä pyrin, että vähintään kerran viikossa ehtisin jotain raapustamaan, mutta nyt taisi laiskuus iskeä, kun meni yli.

Laiskuudesta huolimatta terveisiä Aucklandista! Tänne saavuimme eilen ja katselemme kaupunkia tiistaihin asti. Aucklandissa piipahdimme aiemmin jo viime sunnuntaina yhden yön verran, kun olimme matkalla pohjoiseen.

Auckland - City of Sails

Tämä on oikeastaan yhden aikakauden loppu ja uuden alku, sillä tänään palautimme vuokra-auton Apex Car Rentalsin hyvään huomaan ja pitkät ajorupeamat ovat taakse jäänyttä elämää. Rinkan raahaamiset ja julkiset kulkuvälineet ovat nyt sitten riesanamme :)

Ajokilometrejä on totisesti tullut ja rattia veivattu parin kuukauden aikana ahkeraan. Uuden-Seelannin teitä on kulutettu Eteläsaarella 3500km ja Pohjoissaarella 2500km. Yhteensä parin kuukauden saldo on kuitenkin huikeat 10 300 ajokilometriä Arabiemiraateissa, Omanissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Sillä ajaa aika pitkälle Suomesta vaikkapa etelän suuntaan, eikö vaan?

Kerrotaan kuitenkin vielä mitä viimeisen 1500km:n matkalle mahtui!

Rotorua - Hamilton - Auckland (Northcote)


Rotoruan jälkeen olemme ehtineet kiertää Pohjoissaaren pohjoisosan kiinnostavimmat paikat (meidän mielestä) ja tietysti hyvin paljon jäi myös näkemättä.

La 1.1. lähdimme Rotorualta ajelemaan kiertoteitse kohti Hamiltonia, josta olimme pakon sanelemina varanneet majoituksen yhdeksi yöksi. Itse olin kovasti suunnitellut rantamaisemiin häipymistä kun ilmatkin ovat olleet helteiset, mutta yöpymisen sijaan jouduimme tyytymään päiväreissuun. Tälle poppoolle kun ei löytynyt majoitusta lähimainkaan sieltä mistä halusin, joten oli mentävä sinne mistä löytyy. Kiwit (eli uusi-seelantilaiset) ovat todella innokkaita kotimaanmatkailijoita ja erityisesti perhehuoneet ja -huoneistot on varattu täyteen vuoden kuumimpana lomasesonkina.

Kiertotie kulki noin tunnin verran pohjoiseen kohti merenrantaa Bay of Plentyn alueelle ja Taurangan kaupunkiin. Tauranga oli nopeasti vilkaistu ja jatkoimme rantaa pohjoiseen Katikatin ja Waihi Beachin suuntaan. Waihi Beach oli kuumana päivänä sen verran houkutteleva, että pysähdyimme syömään eväitä ja keräilemään vähän simpukoita.

Jes - rantaa näkyvissä! Waihi Beach

Waihin kylän ja maaseutuajelun jälkeen tulimme Hamiltoniin, jossa painelimme suoraan motelliin, emmekä jaksaneet lähteä juuri kaupunkia kiertelemään. Edellisten päivien vatsatauti varmaan väsytti kaikkia. Motellin vieressä oli kuitenkin kiva nurmikenttä, jonne poikien oli pakko päästä lyömään vähän golfmailalla. Ruosteinen maila löydettiin Nelsonista yhdestä puistosta ennen joulua ja pallot on mukana omasta takaa.

Hamiltonista lähdettiin sitten su 2.1. suorinta reittiä Aucklandiin. Menomatkalla pysähdyttiin Etelä-Aucklandissa ihmettelemään One Tree Hilliä ja Cornwallin puistoa, jonne oli tullut paljon muitakin ihmisiä aurinkoisen sunnuntain viettoon. One Tree Hill on aucklandilaisten tärkeä maamerkki, vaikkei kukkulan laelta enää puuta löydykään - upeat maisemat yli Aucklandin se kyllä tarjoaa. U2 on tehnyt joskus biisinkin tuosta One Tree Hillistä, joka on ilmestynyt vain Uudessa-Seelannissa ja mennyt tietysti listaykköseksi aikoinaan. Kukkulan kupeessa oli mukava leikkipuisto, jossa saatiin kulutettua aikaa ennen seuraavaan majoitukseen pääsyä.

One Tree Hill

Näkymät One Tree Hilliltä

Tässähän piti olla se Yksi Puu?

Majoitus Aucklandin pohjoisosan Northcotessa sattui olemaan todella kätevä autoilijan kannalta ja varsinkin jos jatkaa matkaa pohjoiseen. Lyhyen autoilun päässä oli upeita kukkuloille rakennettuja asutusalueita, joissa useimmista taloista oli mahtava merinäköala. Ihmekös tuo, kun merta on muutenkin joka puolella. Samoin lyhyen ajomatkan päässä oli Aucklandin vastine Sydneyn Bondi Beachille eli Takapuna Beach. Tiedetään - ei ole suomalaisittain kovin mairitteleva biitsin nimi, mutta ilmeisen suosittu ranta kuitenkin :) Takapunassa päästiin rantatunnelmaan ja lapset nauttivat lämpimästä ja turkoosista vedestä ihmispaljoudesta huolimatta.

Punoittavat ruhot Aucklandin Takapuna Beachilla

Iltasella ajelimme vielä lähistölle Devonportin kaupunginosaan, joka on Aucklandin keskustan vastarannalla. Todella viehättävää aluetta antiikkikauppoineen ja pienessä kylän keskustan tunnelmallisissa ravintoloissa oli leppoisa sunnuntai-ilta viiniaterioineen monilla menossa. Me puolestamme nautimme leikkipuiston riemukkaasta tunnelmasta ja piakkoin myös kohtuullisen upeasta auringonlaskusta!

Aurinko laskee Aucklandin keskustan taakse

Whangarei - Kaitaia - Whangarei - Auckland (City)


Ma 3.1. aamulla auto starttasi motellin pihalta kohti pohjoista ja Whangarein kaupunkia. Parin päivän pulkkomotelli oli sieltä varattu ja sinä aikana oli tarkoitus tutustua Bay of Islandsin alueeseen ja Whangareita ympäröiviin upeisiin, trooppisiin maisemiin ja rantoihin. Majoitusta on hyvin tarjolla ja hinta-laatusuhde ok. Whangareihin tuli vähän alle 200km matka Aucklandista ja saavuimme alueelle, jossa ei vuodenaikojen vaihtelut ole enää niin suuria kuin muualla maassa. Talven keskilämpötila pohjoisessa on noin +24 astetta ja kesälläkin +16.

Whangarei Falls

Whangarein vesiputoukset ovat maan kuvatuimmat ja ihan mukavilta näyttivätkin, vaikka valehtelematta olen nähnyt jo varmasti lähes sata vesiputousta matkan aikana. Tiistaina valelimme itsemme aurinkorasvalla, pakkasimme eväät ja uikkarit kassiin ja lähdimme metsästämään hiekkarantaa. Noin 30km:n ajon jälkeen löytyi Ocean Beach, jossa valkoinen hiekka ja turkoosi meri hellivät meitä koko päivän. Lapset nauttivat rannasta, jolla oli tilaa pelata ja tietysti isoista aalloista. Vesikin on jo mukavan lämmintä mitä pohjoisemmaksi on tultu.

Ocean Beach

Elämä maistuu ja Aapo juoksee

Vähän surffiuskottavuutta kehiin hei!

Rantapäivän jälkeen koukatiin luolia tutkimassa Abbey Caveseilla. Sen verran hankalakulkuisia ja pelottavia kuitenkin olivat, että ei kovin pitkälle uskallettu mennä. Lapsien kovat puheetkin loppuivat kun piti ryhtyä sanoista tekoihin ;) 150 metrin edestä olisi ollut luolaa tutkittavana - menköön ken uskaltaa!

Luolamies on erimies

"Kyllä mä ainakin uskallan..." - tai sitten en!

Loukkaantuneiden lintujen hoitokoti oli tietysti yksi paikka missä oli pakko käydä. Yksi linnuista oli puhuva Tui-lintu, joka höpötti ja huuteli yhtä sun toista järkevää ja vähemmän järkevää meille ja viereisen häkin tipulle. Viereisen häkin tipu sitävastoin päästeli suustaan videopelin kaltaisia ääniä  - ihan kuin joku olis tykittänyt Play Stationilla jotain räiskintäpeliä vieressä. Aivan uskomatonta, että linnuilta voi tulla semmoista ääntä suusta!

Hän ei puhunut, vaikka minä puhuin hänelle :)

Keskiviikkona 5.1. jatkoimme matkaa Bay of Islandsin ranta-alueet matkalla tutkien ja ylöspäin Kaitaiaan. Ennen Paihian kylää pysähdyimme maan kuuluisimpaan julkiseen vessaan Kawakawassa, jonne oli tullut muitakin ihmisiä pissatauolle ja valokuvaamaan tuota värikästä ekoarkkitehti Friedensreich Hundertwasserin suunnittelemaa vessaa.

En olisi arvannut, että vessoistakin pitää blogata...
Hundertwasser Toilets, Kawakawa

Kaitaiassa ehdimme vielä iltapäiväajelulle ja uinnille valtaisalle Ninety Mile Beachille, joka on (melkein) nimensä mukaisesti reilut 100km pitkä hiekkaranta ja sen toinen pää on juuri Kaitaian eteläpuolella. Monet olivat tulleet maastureilla hurvittelemaan rantaa pitkin ja voin kuvitella, että näillä suunnilla teinipojat toivovat kyllä mieluummin mönkkäriä kuin mopoa, sillä rannan valtavilla dyyneillä on varmasti aika hubaa ajella :).

Porukat Ninety Mile Beachilla

Mistä näitä aaltoja oikein tulee?

Kaitaiaa pohjoisemmaksi ei matkalla menty ja paluumatka tuttuun Whangareihin ja sieltä Aucklandiin alkoi torstaina. Pohjoiskärjen Cape Reingasta jäimme reilun sadan kilometrin päähän.

Aucklandissa ihailemme nyt kaupungin valoja 17. kerroksesta ja hyvältä näyttää :) Rentoa oleilua ja koulunkäyntiä luvassa ja tiistaina paluu Australiaan muutamaksi päiväksi. Onkin ollut aikamoiset 5 viikkoa.