Kia ora! Uuden-Seelannin Eteläsaarta Christchurchista Queenstowniin

Johan on ruvennut aika juoksemaan, kun Uudessa-Seelannissakin on jo 1,5 viikkoa vierähtänyt! Ja kun matkapäiviä suunnittelee, niin edessäpäinkin olevat päivät tuntuu melkein jo eletyiltä... Ja Kia ora on tietysti morjensta maorin kielellä :)

Queenstown

Maanantaina saatiin vuokra-auto alle ja lähdettiin puksuttamaan Christchurchista etelää kohti. Suunnitelmana on kiertää Eteläsaarta seuraavan parin viikon ajan ja pari päivää ennen joulua palautamme auton Eteläsaaren pohjoiskärkeen Pictoniin. Sieltä ylitämme saarten välisen salmen laivalla ja siirrymme pääkaupunkiin Wellingtoniin joulun ajaksi rauhoittumaan. Pohjoissaaren kiertämistä varten täytyy sitten vuokrata uusi menopeli Wellingtonista, sillä saman auton vieminen toiselle saarelle on kallista ja turhaa.


Christchurchissa viikonlopun ja aamun upea auringonpaiste muuttui sateeksi ja harmaudeksi juuri automatkan alkaessa, mutta onneksi oltiin auton peltien sisällä. Heti kun pääsimme pois kaupungin alueelta, muuttuivat maisemat kumpuilevammaksi ja pellot ja kukkulat vilisivät lampaita mihin suuntaan tahansa katsoi. Koska matkaan päästiin vasta reilusti iltapäivän puolella, ei voitu edetä ihan hirveän pitkälle ensimmäisen päivän aikana. Etukäteen olimme varanneet Twizel -nimisestä pikkukylästä mökin ensimmäiseksi yöksi. Ajomatkaa Christchurhista tuli noin 270km. Twizel valittiin majoituspaikaksi sen vuoksi, että halusimme käydä seuraavana aamupäivänä ihmettelemässä läheistä Mt Cookin -vuorta (3755m), joka on Uuden-Seelannin korkein vuori. Uudessa-Seelannissa on 27 yli 3km korkeaa vuorta ja niistä 22 sijaitsee Mt Cookin lähistöllä.

Aoraki/Mt Cook

Tiistaina Mt Cookille (Mt Cook=Aoraki maoriksi) mennessä maisemat olivat hulppeat. n. 60 km:n mittainen tie Twizelistä Mt Cookille seurasi upean ja turkoosin Lake Pukaki -järven reunaa - korkeat ja lumihuippuiset vuoret taustalla häämöttäen. Vähän väliä oli pakko pysähtyä ihmettelemään järven sinisyyttä ja ottamaan valokuvia, kunnes aina kilometrin päässä huomasimme entistäkin kauniimmat näkymät. Järvien ja jokien turkoosi sävy johtuu vuorilta ja jäätiköistä liuenneesta jäätikkösedimentistä, mitä se sitten lieneekään. Ihan kirkasta näkymää emme vuorista saaneet koko retken aikana, vaikka välillä pilvet väistyivätkin huippujen tieltä. Perillä Mt Cookin kylässä teimme lyhyen kävelyn, vaikka pidempiä vaelluksia olisi tarjolla pilvin pimein täällä retkeilijöiden valtakunnassa.

Turkoosina hehkuva Lake Pukaki

Lake Pukaki

Ei huonot näkymät taustapeilistä!

Auroki Mt Cookin kylästä

Mt Cookilta piti palata samaa reittiä kuin oltiin tultukin, joten edestakaista ajoa tuli muutaman tunnin edestä. Auton bensatankki on hyvä pitää kohtuullisen täynnä ainakin täällä Eteläsaarella tai ainakaan ei parane päästää kovin tyhjäksi, sillä tietä saa paahtaa välillä hyvinkin 100km ilman, että matkan varrella on yhtään asumusta, huoltoasemista puhumattakaan!

Arrowtown ja Queenstown

Vuoristoiset ja jylhät maisemat jatkuivat koko matkan kohti seuraavaa majapaikkaa Arrowtownissa, joka on pieni kylä 20km Queenstownista pohjoiseen. Pieni on Queenstownkin, jossa vakituisia asukkaita on vain reilut 10 000, mutta pahimpaan matkailuaikaan väkiluku pomppaa jopa viisinkertaiseksi. Arrowtown majoituksineen osoittautui kyllä täydelliseksi paikaksi viikon rauhoittumiseen! Aivan fantastinen pieni ja historiallinen kylä, johon tehdään paljon päiväretkiä Queenstownista. Kolmen makuuhuoneen pröystäilevä asumus vuorten välissä on jaksanut ihastuttaa meitä koko viikon ajan ja lapset ovat ahnehtineet koulutehtäviä. Syksyn matikankirjat on koluttu viimeisintä tehtävää myöten loppuun :)

Olohuoneen ikkunasta

Jokailtainen näkymä ja ihastelun aihe

Arrowfield Apartments, me ollaan tuolla perällä :)

Arrowtownin pääkatu

Pikkusievät talot ja joulukoristeet hurmaavat

NZ Hot Dog

Arrowtownia halkoo piskuinen Arrow River, joka on ollut oikea kultasuoni 1800 -luvun lopulla. Silloin Kiinasta on tullut tänne sankoin joukoin kullankaivajia ja muutenkin täällä suunnalla Uutta-Seelantia on eletty kultakuumeen aikoja. Arrowtonissa on edelleen jäljellä Chinese Settlement- alue, johon kullan perässä tulleet kiinalaiset asettuivat ja rakensivat taloja. Vanhoihin majoihin pääsee sisälle tutustumaan ja muutenkin koko alue on ihmisten vapaasti kuljettavissa heti kylän keskustan vieressä. Sen verran pieni on tämä kylä, että täällä ei ole esim. huoltoasemaa ollenkaan.

Kultakuumeen aikaisia asumuksia, Chinese Settlement, Arrowtown

Queenstowniin on päästy myös hyvin tutustumaan viikon aikana. Kaupungin keskustan tutkii helposti kävellen, mutta autolla näkee Wakatipu-järven rantaa vähän pidemmällekin. Jylhät vuoret ympäröivät Queenstownia ja suosituksi kaupungin tekee se, että vuorilla on talviaikaan (eli meidän kesäaikaan) pari hyvää laskettelukeskusta ihan muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Ympärivuotisesti tarjolla on mielin määrin adrenaliinipitoista hurjastelua, vain mielikuvitus on rajana kaikenlaisille extreme-lajeille. Rauhallisempaa menoa kaipaaville on kävely- ja vaellusreittejä hyvin tarjolla, melontaa, pyöräilyä, viinitiloja, golfia yms.

Takana Queenstown, Lake Wakatipun rannalla

Pojat Lake Wakatipun rannalla

Hämä-hämä-häkki...

Shotover River

Meidän perhe on tyytynyt näihin rauhallisempiin lajeihin :) Lauantaina kävimme kävelemässä koko perheen voimin yli kahden tunnin ja noin 10 km lenkin läheisen Lake Hayesin ympäri. Loppumatkan jyrkemmillä osuuksilla rupesi pientä väsymyksenpoikasta pukkaamaan, mutta sinnikkäästi kaikki jaksoivat kävellä reitin loppuun! Uuden-Seelannin golfkentät on myös korkattu Tapsan ja Artun voimin eilen, kun kävivät pelaamassa kierroksen paikallisella Arrowtownin golfkentällä. Se oli Artun ensimmäinen virallinen 18 reiän kierros ja hienosti meni!

Poseerausta Lake Hayesin rannalla

Lake Hayes, jonka ympäri käveltiin upea reitti

Man from NZ :)

No comments

Hyvä Arttu!

Golfaavat matkalaiset

Rouva kävi sitten tänään tutustumiskierroksella Gibbston Valleyn -viinitilalla, jossa maailmanluokan viinien lisäksi sai maistella muitakin viinejä ja viereinen juustola tarjosi omia herkkujaan. Että jos sanat ei pysyneet ihan riveillä, niin se johtuu liian maistuvasta Pinot Noir -punaviinistä :D

Gibbston Valley Winery

Gibbston Valley Winery ja Uuden-Seelannin suurin "viiniluola"

Huomenna viikon rentoutuslomalle tulee loppu ja matka jatkuu kohti Te Anaun kylää ja Milford Soundin vuonoa.